Ounas I -levyn ja sitä edeltävän Land of the Ending Timen väliin mahtuu viisi vuotta. Oliko uuden musiikin kirjoittaminen jotenkin tavallista haastavampaa?
– Näin jälkikäteen ajateltuna viisi vuotta meni yllättävän nopeasti, kitaristi Ville Rautio sanoo.
– Bändillä oli edellisen albumin kanssa keikkaa Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin, ja siihen me panostettiin eniten. 2020 keväällä jouduttiin perumaan ensimmäiset ulkomaankeikat Japanissa, kun korona alkoi sekoittaa pakkaa. Loppuvuosi meni vähän ihmetellessä. Onneksi saatiin muutama keikka kotimaassa, kun rajoituksia väliaikaisesti höllennettiin.
Bändi alkoi tehdä uutta levyä alkuvuodesta 2021.
– Ei otettu paineita, että se pitäisi saada ulos mahdollisimman nopeasti, vaan tehtiin rauhassa ja mietittiin julkaisuajankohtaa useammasta vinkkelistä. Haasteet löytyivät enemmän nauhoitusprosessin loppupäästä, kun pisimpiä biisejä hiottiin lopulliseen kuosiinsa. Viiteen vuoteen mahtui myös miehistönvaihdos, joka otti oman osansa aikaa ja energiaa.
Ounas I vaikuttaa teema-albumilta. Mistä siinä on kyse?
– Kappaleet ovat erillisiä teoksiaan, mutta niiden välillä on tarinallisesti vahva side. Levyllä on läsnä aiemmiltakin tuttu luontoteema, mutta tällä kertaa mennään syvemmälle pohjoisen luonnon ja jokien kiemuroihin.
– Ounas-sanan taakse sijoittuu paljon niin bändin kotikaupungin Rovaniemen kuin muunkin Lapin historiaa, mutta luonnon tila ja etenkin ihmisen vesiluonnolle tekemät laiminlyönnit on otettu albumilla esille aika räikeästikin. Tämä näkyy niin sanoituksissa kuin symbolisesti kantaa ottavassa kansitaiteessa.
Mikä luonnon suhteen sitten huolettaa?
– Sen tila huolettaa monelta kantilta. Esimerkiksi jokien patoaminen ja metsäojitukset ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa vesille ja niiden eri lajistoille. Toisen kotijokeni Kemijoen patoaminen aikoinaan tappoi vesistön oman lohikannan sukupuuttoon ja lohi hävisi samalla myös sen suurimmasta sivuhaarasta Ounasjoesta. Ihmisen tarve luonnon tuhoamiselle ei ota laantuakseen, vaan Kemijoen pääuoman viimeiselle luonnontilaiselle osuudelle kaavaillaan tänäkin päivänä uutta vesivoimalaitosta.
Voisi kuvitella, että musiikillanne on menekkiä ulkomailla. Minkälaista vastaanotto on ollut?
– Kiinnostusta löytyy, ja on ollut ilo huomata, että vaikka ollaan pidetty välillä sosiaalisen median osalta hiljaiseloa, yhteydenottoja tulee aika tasaisesti ympäri maailman ja jengi löytää meidät hyvinkin suuren tarjonnan seasta.
– Saksalaisen levy-yhtiömme Reaper Entertainmentin kautta meillä oli ulkomaanlevikkiä jo edellisellä kiekolla, mutta niin lafkan kuin bändin kasvun myötä uskon näkyvyyden lisääntyvän uuden albumin myötä.
Valitsitte levyn coveriksi Summoningin loistavan Land of the Deadin. Oletteko kuulleet siitä mitään kommenttia itävaltalaisten suunnalta?
– Kappaleessa on paljon tarttumapintaa ja päädyttiin tekemään siitä hyvin omannäköinen versiointi. Korviimme ei ole ainakaan vielä kantautunut kommenttia, mutta mielenkiintoistahan tuo olisi kuulla. Kunhan sieltä nyt ei tulla lankoja pitkin karmit kaulassa, vaikka versiointi eroaakin kohtuuvahvasti alkuperäisestä, hah hah.
Julkaistu Infernossa 3/2023.