Inferno on antanut artistien listata omia suosikkejaan kuluneen vuoden julkaisuista. Aiemmat listat löydät täältä. Tänään äänessä Godsplaguen kitaristi Euge Valovirta, joka valmistautuu yhtyeineen uuden Revival-levyn julkaisuun, joka tapahtuu 11.1.2013. Albumi on ensimmäinen Godsplague-levy yli viiteen vuoteen.
Annetaan kitaristin listata suosikkinsa, joissa pysytellään rockin keveämmällä laidalla.
1. Van Halen – A Different Kind of Truth
Eetu ja pojat tulivat takaisin! Jumalauta, mikä soittamisen riemu lätyltä huokuu. Kestää vertailun, minkä tahansa bändin klassikkolevyn kanssa. En olis uskonut, että äijät tekee vuonna 2012 yhden uransa parhaista levyistä ja Eetu soittaa ehkä paremmin kuin ikinä. Ei varmaan haitta yhtään, että sillä on korkki käsittääkseni pysynyt viime vuodet aika tiukasti kiinni. Tuli sellainen hemmetin hyvä fiilis, kun joku hyvä frendi onnistuu jossain, että jumalauta mä oon ton puolesta ylpeä. En toki bändin jätkiä tunne, mutta ala-asteelta lähtien bändiä diganneena ja Eetua fanittaneena nää on jollain tavalla kyllä meikäläisen miehiä. Ja onhan Dave yksi kovimmista frontmaneista ikinä.
2. Parkway Drive – Atlas
Tätäkin bändiä olen diggaillut jo ekasta levystään asti ja nyt tekivät selkeästi parhaimman lättynsä, missä ei täytebiisejä ole. Edellisillä levyillä oli jonkun verran huteja päässyt mukaan, mutta nyt levy on alusta loppuun täynnä toinen toistaan parempia riffejä ja biisejä. Ja nimenomaan helvetin hyviä biisejä! Paletti on laajentunut ja puhtaitakin kitaroita käytetään muutamassa biisissä todella tyylikkäästi. Mä en yleensä sanoituksista ole niin kauhean kiinnostunut, mutta nekin ovat tällä lätyllä pelkkää asiaa. Levyn deluxe-versiolla oleva dvd:kin on loistava. Mahtava bändi.
”It’s not the years in your life, it’s the life in your years”.
3. The Gaslight Anthem – Handwritten
Pomon jalanjäljissä tehtyä rokkia snadilla punk-viballa. Tätä kuunnellessa tulee väkisinkin hyvälle, ja samaan aikaan jollain tavalla haikealle tuulelle. Ei mitään ihmeellisiä yksilösuorituksia vaan hyvä bändi vetää hyviä biisejä loistavan Brendan O’ Brienin tuottamana. Toimii!
4. Bruce Springsteen – Wrecking Ball
Enoni tutustitti mut Pomoon kun olin vasta 6-vuotias ja siitä lähtien Pomo ja E-kadun bändi on ollut mulle numero 1. Nää viimeisimmät lätyt ei ihan klassikkolevyille pärhää, mutta se taitaa olla jo ajatuksenakin täysin mahdotonta toteuttaa. Kukapa nyt pystyisi tekemään parempaa levyä kuin vaikkapa Darkness on The Edge of Town tai Born to Run? Helvetin hyvä levy joka tapauksessa ja Clarence Clemonsin foni soi viimeiseksi jääneellä levytyksellään Land Of Hope And Dreamsilla niin komeasti, että roska menee silmään ja kylmät väreet tulee koko kroppaan. Joka kerta.
5. Lapko – Love
Tää tuli puun takaa. Jumalauta. Mun mielestä ihan maailmanluokan bändi ja Maljan Villessä on karismaa täyttämään isommatkin saappaat. Livenä vielä kovempi kuin levyllä. Friends Are Flowers – biisissä kiteytyy oikeastaan kaikki oleellinen: ”All you need is ice cream, flowers & pussy”. Nerokasta!