Dino Cazares hymyilee leveästi videopuhelumme ruudulla ja huokaisee olevansa huojentunut kysyessäni kuulumisia.
Se ei ole mikään ihme. Fear Factory -kitaristi kävi läpi henkilökohtaisen helvetin, ennen kuin industrial metalistaan 1990-luvulta asti tunnettu bändi sai uuden albuminsa julkaistua.
Yhtyeen edellisestä levystä Genexusista on kulunut viisi ja puoli vuotta. Julkaisujen välissä Cazares on taistellut terveysongelmien kanssa ja käynyt oikeutta bändin ex-laulajaa Burton C. Belliä vastaan bändinsä nimen käyttöoikeudesta.
– Nyt voin jo hiljalleen nauraa asialle, mutta kun mietin kaikkea sitä paskanjauhantaa, niitä rahaongelmia, jäsenten lähtemisiä ja lakiasioita, en voi kuin ihmetellä, että puhumme tässä nyt, Cazares tokaisee.
– Kun nyt julkaisemme Aggression Continuumin, se ei ole vain tavallinen levynjulkaisu. Se on myös aika symbolinen juttu. Ikään kuin päätepiste kaikelle sille paskalle, jota olen kokenut viimeisen viiden vuoden aikana.
Mikä on saanut sinut jatkamaan eteenpäin ja puolustamaan oikeuksiasi Fear Factoryn nimeen?
– Intohimo, päättäväisyys, perintöni ja rakkaus sitä kohtaan, mitä teen tämän bändin nimissä, kitaristi luettelee.
– Olen työskennellyt Fear Factoryn eteen yli 30 vuotta. Ja vielä pidempäänkin, jos ajatellaan sitä tietä, joka minun oli kuljettava soittajana, ennen kuin pystyin edes perustamaan bändiä.
– En kokenut olevani maalissa. Tiesin, että Fear Factorylla on tulevaisuus. Sellainen tulevaisuus, jonka minä sille näen.
Sataprosenttisen onnistunut albumi
On tavallista, että bändi on saanut uuden albuminsa valmiiksi puoli vuotta tai vuosi ennen haastattelujen tekemistä. Joskus muusikot kokevat etääntyneensä levystään jo tuolloin.
Cazaresin kohdalla tilanne on erikoisempi. Aggression Continuum on ollut työn alla vuosia, mutta hänen mukaansa mikään levy ei ole valmis, ennen kuin se lähetetään levy-yhtiölle. Siksi uusi albumi on hänelle yhä läheinen.
– Niin, albumihan on ollut tavallaan ”melkein valmis” jo viisi vuotta, voitko uskoa? Cazares hymyilee.
– Ymmärtäisit eron, jos kuulisit Aggression Continuumin vaikkapa vuodelta 2016 tai 2018. Viime syksynä äänitimme levylle oikeat rummut Mike Hellerin kanssa, ja vuodenvaihteessa lisäsimme paljon syntikoita. Sovitin monia osia uusiksi ja muutimme laulusovituksia aiemmista otoksista.
– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei musiikkimakuni ole muuttunut viidessä vuodessa. Kuuntelen yhä äärimmäisempää kamaa brutaaleimmasta grindcoresta modernimpaan synthwaveen. Halusin julkaista levyn, jonka voin allekirjoittaa sataprosenttisesti. Halusin luoda albumin, jolla Fear Factoryn vanha maailma loppuu ja uusi maailma alkaa. Onnistuin siinä täysin.
Cazares kertoo suhteestaan vanhempiin Fear Factory -albumeihin. Hän myöntää, ettei ollut pitkään aikaan tyytyväinen levytyksiinsä jälkeenpäin, mutta on oppinut päästämään irti näistä aatoksista.
– En halua nimetä näitä albumeita, koska en halua morkata levyjä, jotka merkitsevät ihmisille paljon, mutta…
– Sanotaan vaikka näin, että teknologia ei ole aina ollut puolellamme, enkä ole kyennyt tekemään sellaista soundia, jota haluaisin. Joskus bändissä on ollut jäseniä, jotka ovat alisuorittaneet. Välillä levy-yhtiöt ovat asettaneet liian tiukkoja deadlineja. Se on ollut perfektionistille paha haaste. Nyt tilanne ei ollut sama.
Silminnähden innostunut Cazares syttyy kertomaan erityisesti videokappale Recodesta.
– Kaikki alkoi riffistä, jonka kirjoitin 8-kielisellä kitaralla. Halusin luoda kappaleen, joka kuulostaa massiivisemmalta kuin mikään Fear Factory -biisi aiemmin, mutta sisältää myös yksinkertaisen tarttuvan jujun. Tein synkän intron ja säkeistön, mutta sitten sävelsin mukaan todella nostattavan, ihan muutaman yksinkertaisen nuotin kertosäkeen, joka jää taatusti soimaan päähän.
– Recode olisi voinut toimia jo noinkin, mutta entinen Yes-synisti Igor Khoroshev toi mukaan synasovituksia, jotka tekivät kappaleesta elokuvamaisen kokemuksen. Kun kuulin tuon version ensimmäistä kertaa, tiesin olevani oikeilla jäljillä sen suhteen, miltä Fear Factoryn vuosimallia 2021 pitää kuulostaa.
Ihminen vs. tekoäly
Aggression Continuumin kappalelista on pullollaan Fear Factoryn tyylisiä, todella eeppisiä kappaleennimiä.
Manufactured Hope, Fuel Injected Suicide Machine, Cognitive Dissonance ja albumin nimi ovat Cazaresin mukaan hyviä esimerkkejä siitä, että joskus pelkkä iskevä sanapari voi innostaa hänet tekemään kokonaisen kappaleen.
Nimistä syntyy mielikuvia, mielikuvista syntyy Cazaresin futuristista industrial metalia, joka johtaa vielä voimakkaampiin mielikuviin. Nämä tiet vievät Cazaresin mukaan usein maailmanlopun science fictionin äärelle.
– Julkaisimme levyn ensimmäisenä singlenä Suicide Machinen, koska Mad Max -tyylinen kappale sopi aivan täydellisesti maailmanaikaan, jota elämme juuri nyt, Cazares naurahtaa.
– Kappale kertoo Mad Max -hahmo Night Riderista. Vain hänen kaltaisensa sekopäät voivat selvitä kaaoksesta, joka ihmiskuntaa pian kohtaavasta maailmanlopusta syntyy. Oli jotenkin kiehtovaa ja sairasta kirjoittaa tästä tyypistä ja ajatella, että hän varmasti niittaisi minut heti tarpeen tullen.
– Olemme aina kirjoittaneet myös ihmisen ja tekoälyn välisestä suhteesta. Ensimmäisillä levyillämme heijastelimme tulevaisuutta, joka on nyt nykyisyyttä. Uuden levyn Distruptor ja Recode muodostavat kahden musiikkivideon tarinan, joka on kuin oma elokuvamme Blade Runnerin ja Terminaattorien rinnalla.
– Levy kuvastaa sitä, miten teknologian orjuuttamia olemme. Minä mukaan lukien. Tilasin juuri älypuhelimellani apteekista lääkkeitä, jotka toimitettiin minulle dronella lennättämällä. En ole monen askeleen päässä koneiden vallasta.
Cazares tarkentaa olevansa sinut sen kanssa, että teknologia syrjäyttää lopulta ihmisen. Niin on hänen mukaansa määrä tapahtua, ja siihen asti kitaristi aikoo ottaa kaiken irti teknologiasta, jota ihmiset onnistuvat luomaan.
– Fear Factory -albumien tekeminen oli tuskallisen vaikeaa 1990-luvulla. Ja vielä 2000-luvullakin. Meidän oli keksittävä keinot luoda sitä soundia, jota halusimme, eikä se aina onnistunut.
– Nyt voisin tehdä Fear Factory -albumin tarttumatta kitaraani tai ilman oikeaa rumpalia. Kykenisin samplaamaan kaiken täysin uskottavan kuuloisesti. Haluan kuitenkin pitää tietyn inhimillisen tekijän mukana niin kauan kuin mahdollista. Se sopii teemaamme, jossa koneet ja ihmiset taistelevat selviytymisestään.
– Kaikessa muussa olen ihan hullu teknologiahamstraaja. Haluan löytää viimeisimmät älylaitteet, tietokoneet, vahvistimet, äänityslaitteet ja muut. Jos ne ottavat joskus minusta täyden vallan, niin antaa mennä vain.
– Kuka tietää, ehkä saan joskus tehtyä itsestäni uuden tekoälyn muodon ja jatkan musiikin tekemistä vielä kuoltuani? Se olisi mahtavaa! Lupaan olla ensimmäinen tietokone, joka tekee industrial metalia, jos näin tapahtuu, hah hah!
Kaaoksen uusi ääni
Ihan vielä tekoäly ei ole ottamassa täyttä yliotetta ihmiskunnasta, ja Cazares onkin Fear Factoryn suhteen toiveikkaampi kuin aikoihin. Suunnitteilla on kiertuetta ja seuraavaa albumia.
Yksi osanen bändistä vielä uupuu. Uudella albumilla laulaa vielä yhtyeestä viime syksynä lopullisesti eronnut Burton C. Bell, ja puhuttaessa hänen korvaajastaan Cazares muuttuu salamyhkäiseksi.
– Laulaja, jonka valitsin tähän bändiin, on sellainen ihminen ja ääni, joka kykenee kantamaan koko Fear Factory -kaaoksen perintöä ja viemään sen seuraavalle tasolle, kitaristi kertoo.
– Kannattaa kuitenkin varautua muutokseen. En lähtenyt etsimään laulajaa, joka olisi täsmälleen kuin Burton. Halusin Fear Factoryn kuuloisen äänen, jolta irtoavat mahdollisimman brutaalit mörinät ja komeat puhtaat laulut. Ja onnistuin löytämään juuri oikean tyypin.
Cazares leikittelee hetken, mahtaako kyseessä olla mies- vai naispuolinen henkilö, ja toteaa sitten:
– Nyt voin keskittyä valjastamaan uuden kokoonpanomme kokonaan uuteen Fear Factory -aikakauteen.
Julkaistu Infernossa 6/2021.