”Uskon universumin voimaan ja parantavaan energiaan ihmisten välillä. En halua vieraantua näistä asioista teknologian keskellä” – haastattelussa Vermilia

Vermilian suosio on kasvanut ja kansainvälistynyt levy levyltä. Samalla ovat kasvaneet paineet ja ulko­puoliset odotukset. Artisti on onnistunut kuitenkin pitämään päänsä kylmänä ja visionsa kirkkaana. Kolmas albumi Karsikko on vahva osoitus hänen periksiantamattomuudestaan ja taiteellisesta itsenäisyydestään.

– En halua tehdä musiikkia vääristä syistä. Pyrin unohta­maan kaiken aiemman ja keskityn säveltämään ja sanoittamaan vain sen, mikä kumpuaa sisältäni. Jos muiden mielipiteille ja odotuksille antaa liikaa tilaa, asiat hankaloituvat eivätkä johda mihinkään, Vermilia sanoo.

Karsikko on yhtyeen diskografiassa luonnollista jatkumoa. Se ei poukkoile yllätyksellisille vesille vaan yhdistää entistä itsevarmemmin edellisten levyjen vahvuudet, kuten iskevät, haikeat ja kansanmusiikkivaikutteiset melodiat, tremolopikkaukset, blastbeatit, runolliset tekstit sekä kauneuden ja rujouden välisen kontrastin.

– Kätkyt [2018] on kehto, joka loi pohjan Vermilialle. Se on runollinen, herkän synkkä ja aavistuksen ujo. Ruska [2022] vei matkaani eteenpäin syksyisin siivin. Se on folkhenkisempi. Karsikko on kuin ikiaikainen puu, joka kantaa sisällään vuosi­kymmenten tarinoita. Synkkä ja voimakas. Sen avainelementit ovat pakanallisuus, menneet sukupolvet, raskaat rytmit ja elämä ylipäätään, Vermilia kertoo.

Karsikon tekstit käsittelevät tuttuun tapaan ikuisia teemoja kuten ihmisyyttä, luontoa ja elämän kiertokulkua, jotka ovat kaukana tämän päivän hektisyydestä, digiähkystä ja ärsyke­tulvasta. Sanoitukset eivät ole Vermilialle vain sanahelinää tai eskapismia vaan peilaavat hänen sisintään ja pakanallista elämänkatsomustaan.

– Pakanallisuus merkitsee minulle ennen kaikkea ajattelun vapautta ja suurta luontoyhteyttä. Koen olevani yhtä luonnon kanssa ja tarkkailen sen jatkuvaa liikettä. Seuraan kuun kiertoa ja sen vaikutusta kehooni ja mieleeni. Uskon universumin voimaan ja parantavaan energiaan ihmisten välillä. En halua vieraantua näistä asioista teknologian keskellä.

Sisäinen sinfoniaorkesteri

Luovuus ja musikaalisuus ovat tulleet Vermilialle sisäänraken­nettuina. Hän on laulanut ja esiintynyt lapsesta saakka – ensin erilaisissa juhlissa isänsä säestyksellä, myöhemmin eri kokoon­panojen kanssa. Hän on opiskellut kansanmusiikkilaulua ja äänenkäytön tekniikkaa, mutta säveltäminen ja kirjoittaminen on aina ollut osa häntä itseään.

– En pysty selittämään, mistä sävellystaitoni on lähtöisin. En myöskään tiedä, miten opin kirjoittamaan. Koen, että kaikki, mitä kirjoitan, on ollut minussa aina. Tein omia lauluja jo lapsena. Treenasin esimerkiksi englannin sanakokeisiin te­kemällä sanoista lauluja, kun ne eivät muutoin jääneet päähän. Pääni sisällä on sinfoniaorkesteri, joka soittaa jotain koko ajan. Voisin periaatteessa puhua pelkästään laulamalla.

Vermilia kirjoittaa aina enemmän tekstejä kuin hänen levyilleen mahtuu. Levytettäväksi hän valitsee vain ne, jotka sopivat yhteen sävellysten kanssa. Multi-instrumentalisti säveltää yleensä kitaralla, pianolla tai hyräillen. Levyillään hän soittaa myös huilua, bassoa, shamaanirumpua, perkussioita ja bassojouhikkoa.

Karsikko on toteutettu samalla tavalla kuin kaikki aiemmat Vermilia-äänitteet: omatoimisesti, omakustanteisesti ja kahdes­taan tuottaja Somnian kanssa. Vermilia on opiskellut studiotek­niikkaa, joten hyväksi havaittu toimintatapa on ymmärrettävä, vaikka suosion kasvun myötä moni voisi turvautua isompaan määrään soittajia ja ulkopuolisia korvia.

– Yhteistyömme perustuu jaettuun visioon ja luottamukseen siitä, että kumpikin hoitaa tonttinsa täysillä. Kaikki tulee tehtyä juuri kuten itse haluamme, ja jos jokin asia ei miellytä, emme voi syyttää kuin itseämme. Projekti on hyvin henkilökohtainen, siihen ei voi päästää juurikaan ulkopuolisia. Silloin se ei ole enää idealtaan ja energialtaan sama kuin mikä sen tarkoitus on.

Elämäntapa ei kelloa katso

Tarjouksia, tarjouksia, tarjouksia… Pienoiseksi ilmiöksi noussut Vermilia ei ole jäänyt huomaamatta levy-yhtiöiltä ja keikka­myyjiltä. Vaikka levytyssopimukset olisivat taanneet suuremmat budjetit, maailmanlaajuisen jakeluverkoston ja korkeamman profiilin keikkoja, laulaja on halunnut pitää myös nämä langat käsissään.

– Vermilia syntyi yhdessä yössä ilman varsinaista pohjatyötä. Se on minun projektini. Teen vain sitä, mikä on omaa itseäni, enkä yritä olla jotain sellaista, mitä en ole.

– Ymmärrän hyvin, että tällainen toimintatapa on harvi­nainen, mutta tiettyyn pisteeseen pärjää omillaan. Jos homma kasvaa, ja sen haluaa kasvavan, tarvitaan apua ulkopuolelta. Toistaiseksi olen pärjännyt näin, mutta olen myös avoin tar­jouksille ja kiitollinen niistä, joita olen jo saanut. Livepuolella olen tehnyt yhteistyötä muutamien keikkamyyjien kanssa.

Kivasti myyvän ja kansainvälisesti keikkailevan omakustan­neartistin työmäärä on musertava. Vermilia vastaa biisinteon, tuotannon ja esiintymisen ohella keikkamyynnistä, promoo­tiosta, haastatteluista, visuaalisesta ilmeestä, levyjen painamises­ta, kansitaiteesta, esiintymis-, Teosto- ja Gramex-ilmoituksista, somepäivityksistä ja niin edelleen.

Vaikka päämäärätietoinen uurastus on alkanut kantaa hedelmää ja välikäsien määrä on minimoitu, taiteella itsensä elättäminen siintää vielä horisontissa.

– Työmäärä ei haittaa, sillä Vermilia on elämäntapa. Välillä on paljon paineita ja vaikea löytää balanssia. Siksi on tärkeää, että peruselämäni on rauhallista ja hiljaista. Luonto, raitis ilma ja hiljaisuudessa itsekseen viihtyminen antavat happea. Onnek­si minulla on assari, joka hoitaa juoksevia asioita.

Suuren työmäärän ja kasvaneen kysynnän vuoksi Vermilia on joutunut tiukentamaan joitakin rajojaan. Hän ei esimerkiksi tee uuden levynsä tiimoilta videohaastatteluita – tämäkin juttu tehtiin artistin toiveesta sähköpostitse.

Vermilia ei kerro paljon yksityis­elämästään. Sosiaalisessa mediassa hän tiedottaa lähinnä tulevista keikoistaan ja julkaisuistaan. Ilman V-kasvomaalaustaan hän ei kuvissa esiinny. Samalla kun hän vetää mystiikan verhon tiukemmin ylleen, hän ruokkii yleisön uteliaisuutta – ihmisillä kun on luontainen halu nähdä maskin taakse.

– Minulla ei ole tarvetta tuoda itseäni esille. Haluan nostaa musiikin ja taiteen päärooliin, ja toivon, että ihmiset keskittyvät siihen. Myös salamyhkäisyys ja mystisyys ovat itseilmaisun keinoja, jotka tukevat musiikkiani, luovat mielikuvia ja herät­tävät ajatuksia. Kasvojeni V on minulle henkinen rituaali- ja suojelusmaalaus, Vermilia kertoo.

Yhtyeen tulevaisuus näyttää valoisalta. Edessä ovat Karsikon keikat, jotka vievät Vermiliaa uusiin maihin ja kaupunkeihin. Sen kum­mempaa pitkän tähtäimen suunnitelmaa artistilla ei olekaan.

– Toivottavasti saan tehdä mu­siikkia jatkossakin. Olisi kiva käydä merten tuolla puolen esiintymässä. Aika näyttää mitä tapahtuu. Otan kaiken vastaan avoimin mielin ja kiitollisena.

Julkaistu Infernossa 2/2025.