Kiersittejuuri Eurooppaa parin vuoden tauon jälkeen. Minkälainen reissu oli?
– Monessa mielessä äärimmäisen onnistunut. Keikat onnistuivat hyvin, ja tuntui, että meillä oli vankka kannatus, yhtyeen säveltäjä ja multi-instrumentalisti Justin Greaves avaa.
– Rundin bisnespuoli tosin kusi aivan täysin. Kiertueen mahdollistuminen oli äärimmäisen stressaavaa ja kallista, koska emme saaneet apua keikkamyyjiltä. Tuntuu, että kaikki yhtyeet ovat enemmän tai vähemmän omillaan, mikä on lyhytnäköistä. Mielestäni undergroundin tulisi pitää yhtä, jotta pääsisimme näiden hankalien aikojen yli.
Viimeisin studiolevynne Banefyre on toinen teos CBP:n ”uudella aikakaudella”, joka käsittää pysyvän ydinbändin. Onko menonne aiempaa yhtenäisempää?
– Todellakin, ja toivon, että tilanne säilyy, koska fiilis on niin erilainen kuin ennen. Aiemmin muusikot halusivat vain matkaamme nauttimaan kaikista bändielämän hyvistä puolista, mutta he eivät olleet valmiita ottamaan mitään riskejä. Nyt porukassa ei ole pyrkyreitä ja jokainen tuo hommaan oman omistautuneisuutensa ja panoksensa.
Banefyre on odotettua raskaampi ja synkempi albumi. Miksi?
– Siihen ei ole mitään erityistä syytä. En halunnut tehdä uutta Ellengæstiä tai Great Escapeä, joten siltä osin levy on tietoinen ratkaisu, mutta kyseessä on enemmänkin tuotannollinen kysymys.
– Teema on ehkä hieman synkempi kuin vaikkapa Great Escapellä tai Bronzella, mikä on juuri sitä, mitä Belinda [Kordic, laulu] ja minä halusimme. Ja ajatus syntyi jo ennen pandemiaa. Joel [Segerstedt, laulu ja kitara] liittyi porukkaan pari vuotta sitten, ja hänen synkkä elämänkatsomuksensa sulautui täysin CBP:n musiikkiin. Käsittelimme siis yksinkertaisesti hyviä ja mielenkiintoisia aihepiirejä, jotka saattavat olla synkemmänpuoleisia.
Bändi on hämmästyttävän tuottelias. Vuonna 2004 alkaneelle uralle mahtuu 12 studiolevyä, jotka ovat usein myös pitkiä – Banefyrekin kellottaa mukavat 97 minuuttia.
Miten ihmeessä kykenet pitämään homman kasassa?
– Onnella ja ilmastointiteipillä, Greaves virnistää.
– Musiikki on pomo, ja mihin se haluaakaan mennä, me seuraamme. Meillä on itseluottamusta tehdä jotain uutta, mutta olemme samalla uskollisia juurillemme. Emme ole koskaan valinneet mitään musiikillista tyyliä, vaan yritämme vain saada homman toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
– Musiikissamme tapahtuu paljon, mutta sen pohja on aika yksinkertainen. Asiaa on hankala selittää, mutta kyse on henkilökohtaisesta matkasta, jonka aikana kuuntelen sydämeni ääntä.
Crippled Black Phoenixillä on takana kohta 20 vuotta toimintaa. Miltä matka näyttää näin nykypäivästä käsin?
– En asettanut koskaan mitään tavoitteita, eikä tämän pitänyt olla varsinaisesti oma bändini, mutta kun asiat lähtivät rullaamaan, niitä ei saanut enää pysähtymään.
– Olen onnekas, että saan tehdä tätä, enkä aio antaa periksi, vaikka välistä tuntuu että pitäisi. Touhussa on uusien jäsenten myötä uudenlainen kipinä. Kuinka moni yhtye voi sanoa, että homma tuntuu alkavan tuoreelta pohjalta lähes 20 vuoden uran jälkeen?
Julkaistu Infernossa 9/2022.