2000-luvun alusta lähtien progesävytteisen power metalin parissa monipuolisesti taiteillut Adamantra julkaisee tulevana perjantaina 25.10. Act III – Pareidolia of Depravity -nimisen albumin. Täyspitkän kahdeksan biisiä kertovat synkkiä tarinoita eri aikakausina ympärillämme vallitsevasta pahuudesta, sen tulkinnanvaraisuudesta ja erilaisista näkökannoista.
Inferno tarjoaa nyt koko levyn ennakkoon kuunneltavaksi sekä basisti Jukka Hoffrénin biisi biisiltä -kommentit, jotka avaavat uuden albumin saloja. Levyn ja kommenttien pariin pääset alta.
Treacherous Valour
– Levyn aloitusraita. Tarkkakorvaisimmat ja edellisen levyn kuunnelleet tunnistavat ehkä biisin intron. Ilman tätä yhteyttä biisijärjestys olisi saattanut olla täysin erilainen. Myös ykkös- ja kakkoslevymme välillä oli tämmöinen samanlainen yhteys.
– Tommi Ahtila oli toinen kitaristimme bändin alkuaikoina ja hänen riffejä ja sävellyksiä on ollut monessa Adamantran biisissä kaikilla levyillä. Kerkesimme työstämään Tommin kanssa monia biisinaihioita, joista tässä biisissä intro ja raskas kitarariffi synakuvioineen on Ahtilan käsialaa.
– Tämä on levyn ainoa kappale, johon itse kirjoitin lyriikat. Biisin inspiraatiolähteenä ovat olleet esimerkiksi Syntynyt 4. heinäkuuta ja Rambo I -elokuvat. Kappale kertoo sotilaasta, joka haavoittuu pahasti sodassa. Hän makaa sotilassairaalassa siteissä ja kokovartalokipsissä. Viereisellä vuoteella makaa kuitenkin vihollisen sotilas samassa tilanteessa, ja nyt he kummatkin miettivät, että vielä vähän aikaa sitten he yrittivät tappaa toisensa, mutta nyt he kummatkin yrittävät vain selviytyä hengissä eivätkä enää toivo toistensa kuolemaa.
– Biisissä käsitellään myös entisten sotilaiden tuntoja siitä, miten yhteiskunnat ja valtiot, erityisesti USA, ovat kohdelleet Vietnamin sodan ja muiden sotien veteraaneja. Vaikka he palvelivat maataan ja maksoivat siitä kalliin hinnan, he saattoivat kotipuolessaan joutua yhteiskunnan hylkäämiksi sylkykupeiksi, eikä heitä juurikaan arvostettu. Biisissä käsitellään myös niitä henkisiä vammoja, mitä sodan kauhut voivat aiheuttaa ihmisen mielelle: traumoja, pelkotiloja ja vaikeuksia käsitellä näitä asioita.
– Tässä biisissä on käytetty poikkeuksellisesti ulkopuolisia taustalaulajia, kun herrasmiehet Erik Kraemer ja Mikael Salo kävivät antamassa oman panoksensa biisin kertosäkeeseen.
– Biisi päättyy kuinkas muutenkaan kuin bassosooloon. En ole kovin montaa bassosooloa Adamantrassa tai missään muussakaan bändissä soittanut, mutta tässä oli selkeet fiilikset, että nyt olisi aika, paikka ja tilaisuus Panun mahtavan kitarasoolon jälkeen. Tässä on siis hevibändin levyn ykköskappaleessa bassosoolo, ja joka vielä päättyy fade outiin. Uskon, että jonkinlainen virstanpylväs on tässä saavutettu.
Charade of Cruelty
– Levyn kakkoskappale ja rivakka menopala. Biisissä leikitellään eri tahtilajeilla ja tritonus -intervallilla. Biisin työnimi olikin Holstin planeetat englantilaisen säveltäjän Gustav Holstin Mars-teoksen mukaan. Biisissä voi kuulla kaikuja myös Muse-tyylisestä kertosäkeestä ja Ritari Ässä -teemasta, heh!
Hypocrites
– Kun juoksee pakoon ahdasmielisyyttä. Kun tuntuu, että mikään tekeminen ei ole oikein ja hyvää. Biisissä mennään muinaisten noitavainojen kautta pahuuden ytimeen. Asiat voivat joskus olla jotain aivan muuta kuin miltä ne näyttävät. Maailma ei ole mustavalkoinen. Vai onko? Tästä biisistä tehtiin myös aiheeseen viittaava lyriikkavideo.
– Soitimme Panun (Kiskola, kitara) ja Tumpin (laulaja Tuomas Nieminen) kanssa aikoinaan Bride Adorned -nimisessä bändissä, joka julkaisi yhden kokopitkän levyn aika tarkalleen kaksikymmentä vuotta sitten. Jossain vaiheessa sitten kyselin Panulta, että oliko sillä tallella vielä jotain sen aikaisia ja siihen bändiin tarkoitettuja biisiraakiledemoja. Kolme biisiä löytyi jostain kovalevyjen syövereistä, jotka kaikki päätyivät tälle levylle ja tässä niistä ensimmäinen.
– Tässä biisissä on monenlaista tunnelmaa, aluksi Panteran tyylistä murskausriffiä, kertosäe on kaunista ja rauhallisempaa meininkiä pianosäestyksellä höystettynä ja C-osassa ”pakolliset progeilut” aidon jousikvartetin säestämänä.
– Pitkään muhi mielessä, että pariin kolmeen biisiin olisi hienoa saada ja ne suorastaan vaatisivat aitoja viuluja. Keväällä 2020 koronan jyllätessä pahimmillaan ja koko Suomen ollessa kiinni oli vihdoin oikea hetki saada toteuttaa projekti. Jousia saatiin levylle kolmeen biisiin, joista Hypocrites on niistä ensimmäinen.
Of Beasts and Angels
– Ja heti perään pukkaa toista Panun vanhoista demoista työstettyä rallia. Levyn nopein ralli ja tässä rumpali Mikko Sepponen pääsee todellakin irti ja vauhtiin. Tämä biisi valmistui viimeisenä ja sävellysvaiheessa tuli vähän fiilis, että nyt isketään vaan osaa toisen perään all in -tyyppisesti sen suurempia miettimättä. Mietin siinä jopa, että kehtaakohan tämmöistä edes julkaista, heh! Loppujen lopuksi siinä kävi aika klassisesti, että tästä tuli melkeinpä levyn vahvimpia esityksiä.
– …Eikä vähiten biisissä esiintyvien vierailijoitten ansiosta. Jokaisella Adamantra levyllä on ollut ainakin yksi sellainen kunnon Carmina Burana -tyylinen tuuttaus kuorokohta ja tämäkään levy ei tee siinä asiassa poikkeusta. Samaten jousikvartetti pistää parastaan biisin introssa ja kuorokohdassa.
Morpheme
– Lähes 10-minuuttinen teos, jonka sävellys syntyi tosi vaivattomasti, luonnollisesti ja melkeinpä itsestään. Normaalisti biisien sävellyksiä joutuu työstämään ja vähän puskemaan eteenpäin. Kaikki alkoi alun synamelodiasta, joka lähti kasvamaan eri suuntiin ja elämään omaa elämäänsä. Jokainen osa ruokki aina seuraavaa ja välillä ei itsekään tiennyt, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Biisi ikään kuin sävelsi itsensä valmiiksi ja itse olin vain viestinviejä ja työkalu siinä prosessissa. Tällainen säveltäjän flow-tila on tosi harvinaista herkkua ja siitä pitää nauttia, kun sellainen osuu edes kerran omalle kohdalle.
– Biisin puolivälissä on erityisen onnistunut Chrismin (kosketinsoittaja Christian Pulkkinen) ja Panun syna/kitara -soolovuorottelu, jossa myös rytmiryhmä kasvattaa tunnelmaa joka kierron jälkeen. Levyn onnistuneimpia biisejä kaikin puolin!
An Unfinished Tale
– Levyn rauhallisin balladi. Tumppi sävelsi ja kirjoitti traagisen tarinan vartijan ja vangin epätoivoisesta rakkaudesta sisällissodan pyörteissä. Tästä biisistä tehtiin myös musiikkivideo.
False Illusions
– Tämä kappale valmistui levylle ensimmäisenä jo varmaan 15 vuotta sitten ja samalla myös ainoa, mitä ollaan livenä soitettu. Tämä on myös levyn toinen kappale, missä kuullaan ex-kitaristi Tommi Ahtilan riffejä.
– Sanoituksissa käsitellään valvontayhteiskuntaa ja totalitaarista diktatuuria. Yksityisyyden ja ajattelun ilmaisun menettäminen tarkoittaa koko vapauden menetystä, vaikka samalla se voi olla myös fantasia harmoniasta ja rauhasta. Valvontayhteiskunta onkin siis eräänlainen diktatuuri. Voidaanko yksilölle taata onnellisuus yhteisen menestyksen nimissä? Biisiin tehtiin teemaan liittyvä ja puhutteleva lyriikkavideo.
Paradise Epilogue
– Levyn päätösraita ja pisin kappale. Viimeinen ja kolmas näitä Panun arkistojen aarteita ja Kiskola/Hoffrén -yhteistyön hedelmiä. Erilaisten osien ja tunnelmien myötä tämä on varmaan Adamantran monipuolisin kappale.
– Tässä biisissä on hieno joukko eri vierailijoita pianistiin, jousi- ja kuorokvartettiin, mutta sitten myös ääninäyttelijöitä, joiden avulla saatiin kappaleeseen hienoa elokuvamaista tunnelmaa.