Lööppilehtien sivuilta ja koko kansan musiikista takaisin musiikinharrastajien tietoisuuteen sekä perusasioiden äärelle treenikämpille ja piskuisiin klubeihin palannut heavy metal iskee takaisin viikonloppuna Helsingin Nosturissa The Ultimate Revenge of Heavy Metal Festival -tapahtumassa. Lavalle saapastelee pitkälti toistakymmentä farkkuihin ja nahkaan puettua uutta ja vanhaa 80-luvun metallin nimiin vannovaa yhtyettä, joista oman mielenkiintoni kohdistuu seuraavaan viiteen.
Perjantai 4.3. vaikuttaa lämmittelyltä lauantaille, mikä ei kuitenkaan vähennä harvakseltaan keikkailevan Oz-yhtyeen pääesiintyjästatusta tippaakaan. 80-luvun alkupuoliskolla meriittinsä kerännyt, mutta viisi vuotta sitten kerrassaan mainion Burning Leather -paluulevyn julkaisseet hevisedät paukuttavat edelleen aitoa ja energistä heavy metalia kuin nuoret kollit konsanaan, on kyse sitten lukuisista vanhoista klassikoista tai tuoreemmista biiseistä. Jo vuosikymmeniä sitten ruotsalaistuneet alkuperäiset nakkilalaiset tulevatkin taatusti dominoimaan iltaa Dominator-videon tavoin.
Lauantaina paikalle kannattaa vaivautua heti ovien avautumisen jälkeen. Illan starttaa ”suhteilla” paikkansa tapahtumassa lunastanut ja nyt ensimmäisen keikkansa soittava Satan’s Fall. Sen verran pätevää retrohevailua vastikään julkaistu kolmen biisin Seven Nights -esikoisdemo kuitenkin on, että bändi kannattaa ottaa myös livenä haltuun ennen kuin koko skene ehtii sen tehdä. Muutamat etanolimyrkyt päähän ja eturiviin nyrkkiä puimaan.
Heti seuraavana on viime aikoina keikkarintamalla enemmänkin aktivoitunut, kohtuu lupaavan The Night of Delusions -minialbumin (2012) julkaissut Evil-lÿn. Yhtye on kärsinyt muun muassa kokoonpano-ongelmista eikä uutta materiaalia ole kuultu kuin kahden biisin verran Out of the Shadows -sinkulla, josta siitäkin on jo puolitoista vuotta. Orkesterin perinnetietoinen heavy metal ansaitsee tulla pois varjoista parrasvaloihin.
Illan päätökseen niittaavat kaksi alkuperäistä 80-luvun edustajaa, joista ensimmäisenä esiintyy jo 70-luvun lopussa uransa aloittanut NWOBHM-edustaja Savage. Bändi lienee parhaiten tunnettu siitä, että suuri ja mahtava Metallica coveroi Let It Loosen uransa alkuaikoina, eli heti kohta tuoreeltaan kappaleen ilmestymisen aikoihin. Savagen Loose ’N Lethal -debyytti on yllättävän vähän tunnettu, joskin alan pienehköissä piireissä arvostettu julkaisu. Toivoa vain sopii, että britit saavat ladattua esiintymiseensä riittävästi energiaa laiskan pappailun sijasta, jotta musiikki ottaisi vallan ja jokainen katsoja päästäisi itsensä irti.
Saksalainen Scanner sai 80-luvun legendaarisen Noise-levy-yhtiön avustuksella mukavan startin uralleen, sillä niin Hypertrace (1988) kuin Terminal Earth (1989) kiinnittivät huomiota sekä kohtuullisella medianäkyvyydellään että mielenpainuvilla scifi-henkisillä kansikuvillaan. Vastikään uusiksi julkaistuista albumeista ei ole aivan parhaaseen A-luokkaa, mutta teutoniheavyn nimeen vannovat saavat varmasti mukavasti tehoja niiden power metalista, joka tuohon aikaan tarkoitti kaikkea muuta kuin tuku-tuku-poljentoa ja iloluontoisia kertosäkeitä. Eiköhän bändi keskitä settinsä juuri näihin kahteen ensimmäiseen klassikkoonsa, unohtaen keskinkertaiset paluulevynsä. Kun alla on kahden päivän kolmetoista keikkaa ja päälle vielä Scannerin tunnin setti, alkaa kuka tahansa olla terminaalitilassa.
