Mistä ajatus uudesta yhtyeestä lähti?
– Rupesin kuuntelemaan muutama vuosi sitten jälleen death metalia, sekä tuoreita että vanhoja bändejä, ja se sai minut kirjoittamaan uusia kappaleita, kitaristi Jonas Bryssling kertoo.
– Merkkasin to-do-listalleni death metal -albumin kirjoittamisen. Kun pääsin hommaan käsiksi, pandemia starttasi ja työpaikkani oli suljettuna, joten minulla oli aikaa. Paiskin kovasti hommia ja kirjoitin muutaman kuukauden aikana paljon musiikkia.
Jos vertaat uuden Psalmus Mortis -levyn materiaalia Spawn of Possessionin tuotoksiin, mitkä ovat mielestäsi merkittävimmät erot näiden välillä?
– Retromorphosis on vaihtelevampaa kamaa, eikä jatkuva intensiteetti ole sen hallitseva piirre. Se tekee biisinkirjoituksesta mielenkiintoisempaa, koska minulla on vapaus toteuttaa laajempia ideoita ja kenties eri tyylejäkin. Spawn of Possessionin tarkoitus oli olla jatkuvaa tykitystä, enkä koe sellaisen tekemistä enää mitenkään tarpeelliseksi.
Musiikkinne on teknisesti huikeaa, mutta kaikkein järjettömimmät kikkailut ja liruttelut on jätetty muille. Koetko että ihmiset kiinnittävät yleensä sävellysten sijaan liikaa huomiota soittoteknisyyteen?
– Joo, porukka keskittyy liikaa tekniseen puoleen. Fokukseni on aina sovituksissa, erilaisissa melodioissa, tunnelmissa, harmoniassa, groovessa, tarttuvassa outoudessa, aggressiossa, henkisissä teemoissa ja tarinankerronnassa, Bryssling luettelee.
– Järjestyksen löytäminen kaaoksesta on erittäin miellyttävää. Materiaali on haastavaa soitettavaa etenkin kiemuraisissa ja nopeissa kohdissa, mutta tässä ei ole kyse musiikillisten harjoitteiden tekemisestä.
Tekninen kuolo on tällä hetkellä suositumpaa kuin koskaan. Millä mielin seuraat kenttää?
– Olen aika pihalla kaikesta, koska en kuuntele lainkaan tällaista musiikkia. Tiedän vain muutaman uudemman bändin. Facebook-fiidiini ilmestyy usein näitä linkkejä ja minua yritetään saada kuuntelemaan niitä. Teknisestä kuolosta on tullut oma genrensä, jossa on mukana paljon yhtyeitä ja huikeita muusikkoja. Tässä oikeastaan kaikki, mitä voin sanoa, koska enimmäkseen olen kiinnostunut perinteisestä death metalista ja seuraan sitä osastoa.
Soittamanne musiikki on sekä fyysisesti että takuulla myös psyykkisesti haastavaa. Mitä luulet, kuinka pitkään voit jatkaa sen parissa?
– Homma käy iän myötä vaativammaksi, minkä koinkin uutta levyä treenatessa ja äänittäessä. Ostin seitsenkielisen Ibanezin, jonka soittaminen oli aika brutaalia vasemmalle kädelleni. Kävin kivun takia fysioterapeutilla ja teimme yhdessä lämmittelyohjelman. Minun täytyy pitää eräänlaista tukea, kun soitan tai nukun. Se ei kuitenkaan auttanut kipuun ja jouduin pitämään muutaman viikon tauon soittamisesta. Palaankin ehkä perinteiseen kuusikieliseen, jotta voin soittaa vielä monta vuotta.
– Lämmittely on nykyisin tärkeää, ja treenaan maksimissaan pari tuntia kerrallaan. Jos minun täytyy harjoitella haastavia osia, teen sen pienissä pätkissä ja aluksi hitaammalla tempolla klikin kanssa.
Julkaistu Infernossa 1/2025.