Escherian on kolmas levynne. Minkälainen albumi se on omasta mielestänne?
– Tämä on ehkä edellisiä hiukan synkempi, niin teemaltaan kuin säveltaiteellisesti. Ehkä myös progressiivisempi, laulaja-kitaristi Martti Pohjosaho pähkäilee.
– Mielestämme kaikki kolme ovat keskenään erilaisia, enkä osaa sanoa, onko kyse niin sanotusti kehityksestä. Meillä on aina jotenkin sisäänrakennettu tarve tehdä sellaista musiikkia, mitä itse haluttaisiin kuunnella. Jokaiseen levyyn on vaikuttanut luonnollisella tavalla se musiikki, joka sillä hetkellä pyörii soittimessa. Tästä voidaan siis päätellä, että soittimessa on ollut synkähköä progea.
Kyseessä on ilmeisesti konseptialbumi. Voitko avata hieman sen aihepiiriä?
– Tarinassa on hahmo, joka on jumittunut eräänlaiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa hän elää samat hetket uudelleen ja uudelleen. Hänen ympärillään on lankoja, joita pitkin hän yrittää edetä, kuitenkin vain päätyäkseen takaisin sinne mistä lähti.
– Teema on noussut jonkinlaisesta havainnoinnista, miten nykyihminen operoi päivästä toiseen seuraten sokeasti samoja reittejä ja kyseenalaistamatta mitään, mitä ympärillä tapahtuu. Mitään poliittista tai kantaa ottavaa taustalla ei ole, enemmänkin vain havaintoja.
Kuinka tarkkaan suunnittelette Lucidityn visuaalisen ilmeen?
– Itse kun toimin meidän visuaalisuuden tuottajana, se on luonnollisesti erittäin tärkeää. Usein biisejä tehdessä silmissä alkaa vilkkua visiot, minkälainen grafiikka mihinkin sopisi. Siihen tulee kiinnitettyä huomiota ehkä liikaakin, sillä tuntuu, että visuaalisuuksien tekemiseen menee enemmän aikaa kuin itse biisien kirjoittamiseen.
– Tällainen ajatus nousi esiin etenkin erään Pink Floyd -dokumentin jäljiltä, kun David Gilmour kertoi The Dark Side of the Moonin kansitaiteen valinnan tapahtuneen vain vilkaisulla kyseisen kannen suuntaan, tietämättä mitä sen taustalla on. Tuskin pystyn tulevaisuudessakaan pistämään luovuuttani paussille, joten eiköhän visiot pyöri silmissä seuraavienkin kanssa.
Musiikkinne niputetaan usein melodiseksi death metaliksi, mutta mukana on paljon muutakin. Hiertävätkö genremääritelmät?
– Ehkä toisinaan on käynyt mielessä, ettei me olla lähelläkään melodista death metalia, mutta ei me siihen isommin kiinnitetä huomiota. Totta puhuakseni en osaa antaa itsekään mitään yksinkertaista ja tarkkaa kuvausta, koska kuten sanoit, meillä on vaikutteita monesta suunnasta. Yleensä kuvailen meidän musiikkia synkäksi raskaammaksi progeksi.
– On ollut hauskaa seurata, minkälaiseen genreen meidät laitetaan. Vielä hauskempaa on seurata vertauksia muihin bändeihin, kun sieltä nousee monesti sellaisia, mitä meistä kukaan ei kuuntele! Esimerkiksi Queensrÿche on noussut kertaalleen, mikä on melko huvittavaa, kun me ei siitä oikein välitetä. Pitäisi melkein tutustua bändiin tarkemmin, kun siitä on kerran saatu vaikutteita.
Bändillä on takana jo pari vuosikymmentä uraa. Minkälaisia tavoitteita teillä on Lucidityn suhteen?
– Joskus aikoinaan oikein mietiskeltiin, mikä se tavoite voisi olla. Kun oltiin hetki tuijoteltu toisiamme hiljaa, todettiin ettei se ehkä ole hedelmällistä. Eli tavoitteita ei olla juurikaan asetettu.
– Omasta mielestämme me ollaan luotu jonkinlainen soundi tälle bändille, ja tavoitteena voisi ehkä olla lypsää siitä soundista asioita irti niin monipuolisesti kuin pystytään – luoda nahka aina uudelleen seuraavalla levyllä.
Julkaistu Infernossa 7/2024.