Englantilainen Cradle of Filth on todellinen black metalin työjuhta. Se on julkaissut 34-vuotisen uransa aikana uuden albumin keskimäärin kahden ja puolen vuoden välein, eivätkä muuttuneet ajat, vaihtuneet kokoonpanot tai edes muutaman vuoden takainen brexit ole hidastaneet Dani Filthiä joukkoineen.
– Välillä minusta tuntuu, että elämme osittain Filth-ulottuvuudessa, jota todellisen maailman asiat eivät kosketa, hyväntuulinen Dani toteaa videopuhelun ruudulla ja jatkaa syvän eskapismin olleen alun alkaenkin yksi suurimmista syistä koko bändin perustamiselle.
– Olimme tietenkin huolissamme brexitistä. Yhtäkkiä olimme tilanteessa, jossa jouduimme käymään läpi paperisotaa kaiken maailman lupien ja viisumien kanssa, mutta lopulta kyseessä oli paljon pienempi muutos kuin etukäteen kauhisteltiin. Hinnat nousivat hieman ja byrokratiaa on enemmän, mutta ei sen ihmeempää.
Dani päätyy viemään ajatuksen maailmanlaajuiseksi. Hän vaikuttaa miettivän hetken päätään pudistellen, voiko seuraavaa edes sanoa ääneen, mutta jatkaa sitten.
– Maailma on tällä hetkellä ihan kammottava paikka. Kun katson uutisia, en voi uskoa niitä todeksi. Todellisuus on vaarallisempi ja sairaampi kuin mikään fiktio, mitä maailmanlopusta on kirjoitettu.
– Ainoa hyvä puoli tässä on, että mitä hirveämpiä asioita maailmassa tapahtuu, sitä syvemmälle haluan mennä Cradle of Filthin maailmaan ja sitä luovempi olen. En tietenkään halua, että kukaan maailmassa kärsii, mutta kaaos on toisinaan inspiroivampaa kuin maailmanrauha olisi, jos asiasta kaivaa kaivamalla mielipuolisen hopeareunuksen.
– The Screaming of the Valkyries on nimeään myöten maailmanlopun albumi. Valkyriat, nuo skandinaavisen mytologian taistelun hengettäret, ovat merkki siitä, että maailmanloppu on lähellä. Kirjoitan asioista Cradle of Filth -maailman sävyin, mutta teema ei eroa todellisuudesta kamalasti. Sikäli ulottuvuuteni on yhtä tosimaailman kanssa.
Yli 30 vuoteen mahtuu kenen tahansa elämässä vaikka minkälaisia käänteitä, ja myös Cradle of Filthin tuotanto käsittää erilaisia jaksoja.
Analyyttisenä ihmisenä Danilta ei mene sekuntiakaan sen pohtimiseen, mitkä ovat olleet Cradle of Filthin elinkaaren haastavimpia hetkiä. Itse asiassa hän osaa nimetä heti jopa niiden lukumäärän.
– Olen käynyt läpi eksistentiaalisen kriisin sen suhteen, pitäisikö Cradle of Filthin loppua, neljä kertaa, Dani toteaa.
– Ensimmäinen sijoittuu The Principle of Evil Made Fleshin [1994] ja V Empire or Dark Faerytales in Phallusteinin [1996] väliin. V Empire oli levy, jonka teimme vain päästäksemme irti silloisesta levy-yhtiöstämme. Kolme kuudesta bändin jäsenestä lähti, ja olimme niin varhaisessa vaiheessa uraamme, että kaikki olisi voinut romahtaa.
– Itse olin 22-vuotias aloitteleva muusikko, ja yhtäkkiä elämäni oli täynnä kokouksia lakimiesten kanssa. Siinä ei ollut mitään järkeä. Kaikesta tuli liian todellista liian nopeasti. Ainoa hyvä puoli kaikessa siinä paskassa oli, että siitä syntyi Dusk… and Her Embrace [1996], joka ei olisi sama albumi ilman parin vuoden kärsimysnäytelmää.
Seuraavaksi Dani nostaa esille Cradle of Filthissä vuosina 1995–1999 soittaneen kitaristin, nyttemmin edesmenneen Stuart Anstisin lähdön bändistä From the Cradle to Enslave -ep:n jälkeen. Samalla lähti synisti Les ”Lecter” Smith.
– He olivat erittäin, erittäin tärkeä sävellyskaksikko tuon ajanjakson levyillämme, ja yhtäkkiä kaikki alkoi taas alusta.
– Siinä kävi aika samalla tavalla kuin aiemmin mainitsemassani tapauksessa. Hetken ajan mietin, että vitut kaikesta, lopetan musiikin ja menen kortistoon, mutta sitten sisuunnuin. Syntyi Midian [2000], joka on yhä yksi parhaista albumeistamme. 2000-luvun alku oli merkityksellisimpiä käänteitä koko Cradle of Filthin taipaleella.
Anstisin paikan ottanut paluumuuttaja, bändissä ensivisiitillään vuosina 1991–1994 soittanut Paul Allender viihtyi Filthin kitaristin tontilla vuoteen 2014. Danin mukaan niin pitkä ”kumppanuus” oli erittäin vaikeaa korvata.
– Paul halusi aloittaa elämän Amerikassa, ja vaikka ymmärsin häntä, olin niin sokissa hänen päätöksestään, että Hammer of the Witches [2015] kärsi jonkin verran kaikesta tapahtuneesta, laulaja myöntää.
– Olimme jälleen vastaavassa tilanteessa, kun Paulin seuraaja Richard Shaw [kitarassa 2014–2022] päätti keskittyä perhe-elämään. Synisti Anabelle Iratni oli soittanut kanssamme muutaman vuoden ja lähti samalla ovenavauksella, joten siinä me taas olimme, ilman osaa bändistä ja edessämme iso kiertue Danzigin kanssa.
– Kun mietin kaikkia näitä sattumuksia, voin vain kysyä itseltäni, onko tässä kaikessa oikeasti mitään mieltä. Sitten ajattelen kaikkia niitä kokemuksia, joita bändi on minulle antanut, ja voin todeta, että perkele, perheenjäsenet voivat vaihtua, mutta Cradle of Filth on silti yksikkö, tiimi ja vahva perhe.
Nuorempana Dani oli valtavan turhautunut muutoksiin, mutta sittemmin hän on hyväksynyt sen, että Cradle of Filthin tarinassa on erilaisia lukuja – ja että se voi olla vaikeuksista huolimatta jopa bändin vahvuus.
– Meillä on varmaan neljäkymmentä ex-jäsentä, mutta se on ymmärrettävää. Muusikon vuosi on kuin koiran vuosi, varsinkin tällä kiertuemäärällä. Tämä ei sovi kaikille, mutta edes ne, joille se sopii, eivät välttämättä kestä tätä elämäntapaa ja sen kuluttavuutta muutamaa vuotta kauempaa. Se on ihan okei.
– Viime kiertueella istuin iltaa kitaristimme kanssa ja hymähdin hänelle, että viimeisen parin vuoden aikana olen nukkunut hänen vieressään kymmenkertaisesti useammin kuin puolisoni vieressä. SE ei sovi jokaiselle, hah hah!
Dani huomauttaa, että vain kolme bändin entisistä jäsenistä on tullut erotetuksi. Kaikki muut ovat lähteneet itse.
– Joku keskittyy perhe-elämään, toiselle bändielämä on liian uuvuttavaa, seuraava lähtee perustamaan oman bändin ja sitten on minun kaltaisiani sekopäitä, jotka eivät voi kuvitella muuta elämää. Onneksi minua on vain yksi!
Eräs hahmo on pysynyt Cradle of Filthin mukana jo kuuden albumin ja viidentoista vuoden ajan. Hän ei ole bändin varsinainen jäsen, mutta on Danin mukaan kuitenkin juuri sitä. Kyseessä on tuottaja Scott Atkins.
– Periaatteemme on, että jokainen albumi on yksilö ja teemme jokaisella levyllämme jotain uutta. Se on haastavampaa, jos perusrunko ei ole kunnossa ja pitää miettiä studiota, tuottajaa ja työtapoja.
– Siksi Scott on ollut täydellinen kaveri meille. Hän on siinä mielessä outo tyyppi, että hän ymmärtää mielenliikkeitäni täydellisesti. Se on jopa vähän huolestuttavaa. Scott ymmärtää täsmälleen, millaista soundia Cradle of Filth vaatii, joten en ole nähnyt aikoihin syytä edes harkita ketään muuta. Yhteistyömme vain paranee.
Kun Dani kertoo, mikä Atkinsissä viehättää, yksi asia ajaa kaiken edelle.
– Kyse on molemminpuolisesta kunnioituksesta ja luottamuksesta. Scott on tyyppi, joka voi kuunnella uuden kappaleeni ja sanoa minulle suoraan, että se on ihan paskaa.
– Scott on mukana Cradle of Filth -albumin tekemisessä ihan alusta siihen asti, kun kaikki on miksattu ja masteroitu. Voin sanoa suoraan, että ilman häntä levymme olisivat aivan erilaisia.
Jos Dani Filthiltä kysytään, uusin on parassoundisin Cradle of Filth -albumi tähän asti.
– Scottilla on ilmiömäinen kyky saada riffimme kuulostamaan helvetin teräviltä. Metallisuutemme ei kärsi, vaikka mukana on teatraalisuutta, orkestereja, kaikenlaista laulua ja milloin mitäkin genreflirttejä.
– Erityisesti pidän siitä, miten elokuvamaisen tunnelman hän sai The Screaming of the Valkyriesille. Levy tuntuu yhdeltä suurelta tarinalta, mutta samalla se on tiukka ja kompakti metallilevy vanhan liiton malliin.
Dani kuvailee The Screaming of the Valkyriesin olevan ”kaikessa raskaudessaan supertarttuva albumi”. Hän pitää siitä, että jopa levyn pisimmät kappaleet You Are My Nautilus ja Ex Sanguine Draculae sisältävät selkeän punaisen langan.
– Mielestäni metallibändit tekevät liian pitkiä levyjä ja liikaa eri versioita niistä, mikä saattaa joskus hajauttaa keskittymistä. Mekin olemme tehneet samaa levy-yhtiöiden vaatimuksesta, mutta nyt toimimme ihan toisin.
– Uudella levyllä kuultavat yhdeksän kappaletta on kaikki mitä sävelsimme. Ei ole mitään Japani-bonuksia tai muita ekstroja. Halusimme tehdä albumin, jonka jokaisen sekunnin pystymme allekirjoittamaan. Parhaat metallilevyt ovat juuri sellaisia, fillerittömiä tiukkoja kokonaisuuksia.
Laulaja nostaa päinvastaiseksi esimerkiksi 22 vuoden takaisen Damnation and a Day -albumin: orkesteri pauhasi niin isosti ja rumpuraidat olivat niin täynnä kaikenlaista, että fokus oli kadota.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaisemamme levyt ovat olleet toinen toistaan paremmassa balanssissa. Mielestäni on hyvä, että Scott palauttaa minut joskus maanpinnalle. Uudella levyllä on hetkiä, joissa soi vain minun ääneni, kitara, basso ja rummut, eli kaikki muu on riisuttu pois. Toisessa hetkessä kaikki perustuu instrumentaalisuuteen, orkesteriin ja koskettimiin. Joskus kauan sitten olisin antanut kaiken tuutata täysillä koko ajan ja sotkenut hyvätkin kappaleaihiot.
Onko taustalla jotain muutakin kuin karttunut kokemus ja mieluinen hovituottaja?
– Luovuudelleni teki äärimmäisen hyvää, kun vähensin kymmenkunta vuotta sitten juomistani aika radikaalisti, Dani kertoo.
– Ennen olin aika perinteinen tuurijuoppo, joka saattoi olla pitkään juomatta ja vetää sitten kolmen päivän rännit. Voin kertoa, ettei sellainen elämäntapa ole kaikkein hedelmällisin. Krapula ei ole muusa. Olen varmasti jonkinlainen keskittymishäiriöinen puolihullu, mutta alkoholi korostaa tiettyjä piirteitäni ja saa minut säntäilemään sekä henkisesti että fyysisesti paikasta toiseen. En pysy aloillani, en keskity, en ole täysin läsnä. Kehtaan sanoa, että nykyinen jakso kuuluu myös albumeilla.
Jokin vuosi sitten alkoi liikkua huhuja, että Dani Filth olisi tekemässä yhteistyötä brittipoppari Ed Sheeranin kanssa. Moni on epäillyt, että Danin ja megaluokan popstaran väliset kuviot olivat jonkinlaista vinoutunutta huumoria, mutta helmikuussa 2025 Dani vakuuttaa, että kimppakiva on totisinta totta.
– Se on jo tapahtunut! Kappale on sävelletty, äänitetty ja viimeistelty. Se on valmis! Dani riemuitsee.
– Edin omat julkaisut ja Cradle of Filthin jutut menivät vain vähän päällekkäin. Edin managerit olisivat tahtoneet julkaista biisin nyt maaliskuussa, mutta emme halunneet sen ilmestyvän limittäin uuden levymme kanssa. Sanoisin aika varmaksi, että luomuksemme tulee ulos ensi syksynä tai talvena.
Dani hehkuttaa, että yhteiskappale on niin ajaton ja onnistunut, että sen julkaisua malttaa vartoa tovin.
– Se kuulostaa ihan Ed Sheeranilta. Hänen äänensä, hänen kitaransa. Ja se kuulostaa ihan Cradle of Filthiltä. Minun ääneni, meidän kitarariffimme. En silti tiedä, pystytkö kuvittelemaankaan, mitä tuo yhdistelmä tarkoittaa.
– Minusta on tietenkin siisteintä, että kaikki sai alkunsa molemminpuolisesta fanituksesta. Olihan se nyt hulvatonta, että Ed ilmoitti diggailevansa Cradle Filthiä niin helvetisti, että hänen oli ”ihan pakko saada tehdä tämä juttu”. Tuollainen kommentti sellaiselta staralta lämmittää kovasti.
– Kourallinen ihmisiä on kuullut kappaleen ja tuntuu pitävän siitä. Voi olla, ettei biisi vie Cradle of Filthiä stadionkokoluokkaan, mutta ehkäpä saamme aikaan hyvän reaktion molempien faneissa.
Julkaistu Infernossa 2/2025.