On vuosi 2015. Tummasävyistä tunnelmallista metallia soittava The Man-Eating Tree on juuri julkaissut In the Absence of Light -albuminsa. Kitaristi Janne Markuksen johtaman rykmentin tunnelma on korkealla.
– In the Absence of Light onnistui todella hyvin ja nousi virallisella listallakin topkympin tuntumaan. Ulkomailta tuli hyviä runditarjouksia ja niin edelleen. Mutta sitten, syystä tai toisesta, suunnitelmat alkoivat kaatua ja matto vedettiin bändin alta monen asian suhteen. Meidän kollektiivinen fiilis alkoi laskea kovaa vauhtia, Markus kertoo.
– Samoihin aikoihin basisti Mikko Uusimaa ja kitaristi Antti Karhu muuttivat Oulusta Helsinkiin. Rumpali Vesa Ranta puolestaan päätti lopettaa soittohommansa toistaiseksi. Toisin sanoen suurin osa bändistä oli yhtäkkiä kadonnut takavasemmalle. Itse en vielä tässä vaiheessa luovuttanut, ja bändiin tuli muutamia uusia jäseniä. Tehtiin keikkoja esimerkiksi Swallow the Sunin kanssa ja julkaistiin The Ritual -kappale. Jossain vaiheessa se räpiköinti alkoi kuitenkin tuntua liian raskaalta ja turhauttavalta, ja lopullinen seinä tuli vastaan vuonna 2019. Olin aika lailla varma, että tämän bändin tarina on tässä.
Eihän se ollut. Kun 2020-luku alkoi vieriä eteenpäin, In the Absence of Lightin äänittänyt, miksannut ja tuottanut Aksu Hanttu sai vakuutettua Markuksen siitä, että The Man-Eating Treellä on vielä annettavaa. Erinäisten kokeilujen jälkeen rumpujakkaralle istahtaneen Hantun ja Markuksen vierelle löytyivät kitaristi Sakke Paavola ja basisti Mika Junttila.
– Kun mietittiin uutta laulajaa, jostain tuli mieleen Ghost Brigadessä solistin hommia hoitanut Manne Ikonen. Sakke tunsi Mannen jo pidemmältä ajalta, ja tiedusteltiin häneltä varovaisesti, voisikohan Manne olla kiinnostunut. Sakke tuumasi ensin, että ei mitään toivoa. No, aikaa kului ja solistikuvion säätäminen jatkui. Sitten joku totesi lakonisesti, että ei kai siinä mitään menetetä, jos kysytään Mannea.
Yllättäen Ikonen suostuikin.
– Sain jätkiltä pitkän viestin, jossa kerrottiin bändin kuvioista. Samalla kuulin työn alla olleita uusia biisejä, ja nehän soundasivat oikein hyviltä. Kun läheisiltäkin tuli vihreää valoa, lupauduin messiin, laulaja kertoo.
Yhtyeen perustanutta Markusta lukuun ottamatta The Man-Eating Tree vuosimallia 2025 koostuu siis täysin uusista jäsenistä. Harkitsitteko yhtyeen nimen vaihtamista?
– Kyllä sitäkin vaihtoehtoa mietittiin. Mutta se taisi olla Aksu, joka totesi aika painokkaasti, ettei uuden nimen keksimisessä ole mitään järkeä. Ja oikeassahan hän oli: koko juttu olisi siinä tapauksessa pitänyt rakentaa alusta asti uudestaan, Markus sanoo.
The Man-Eating Treen paluu on toden teolla käsillä – ja väkevästi onkin. 11. huhtikuuta ilmestyvä albumi Night Verses on nimittäin bändin diskografian kovatasoisin.
– Aiemmat levyt olivat monipuolisia, mutta Night Verses vie ääripäitä entistä kauemmas toisistaan. Selvimmin kuulee varmaankin sen, että mukaan on tullut entistäkin raskaampia elementtejä, Markus toteaa.
– Kun kirjoitin Night Versesin biisejä, minulla ei ollut sävellysten suhteen mitään tiettyjä tavoitteita. Kappaleet saivat kehittyä ihan vapaasti ja vaeltaa täysin haluamiinsa suuntiin.
Alkuvuodesta julkaistu ensimmäinen singlelohkaisu Seer kuulostaa ainakin säkeistönsä osalta varsin paljon Ghost Brigadeltä. Oliko tämä tietoinen ratkaisu?
– Seer oli sävelletty jo silloin, kun meillä ei ollut Mannesta mitään tietoa. Niihin aikoihin Seeristä ei varmasti tullut Ghost Brigade kenenkään mieleen, joten kyllähän Mannen hieno tulkinta on se avain, joka vie mielikuvia tiettyyn suuntaan, Markus sanoo.
– Ghost Brigade oli pirun kova bändi, joten sovitaan vaikka niin, että tämä on meidän kunnianosoituksemme siihen suuntaan!
Aksu Hanttu nappaa puheenvuoron.
– Seer valikoitui debyyttisinkuksi erityisesti sen vuoksi, että haluttiin nostaa ekana esiin räväkkä ja tarttuva biisi. Kun bändi on ollut pitkään totaalisesti poissa kehistä, ensimmäisen iskun pitää olla tappava.
– Kakkossinglenä julkaistu To the Sinking on ihan toisenlainen kappale, erityisesti alkupuolensa osalta. Se on eri tavalla tunnelmallisempaa ja maalailevampaa kamaa. Singlevalinnat tehtiin tietenkin niin, että kuulijat saisivat levystä etukäteen mahdollisimman laaja-alaisen kuvan.
Millainen tarina levyn otsikkoon liittyy?
– Night Verses -sanapari tuli jossain vaiheessa Sakelta. Levyn avaavalla lyhyellä introlla ei ollut ensin nimeä, mutta me päätettiin kutsua sitä Night Versesiksi. Lopulta siitä tehtiin koko levyn otsikko, mutta myös Days Under the Dark oli pitkään ehdolla, Hanttu tuumaa.
Ikonen vastaa pääosasta Night Versesin sanoituksia. Kun katsoo kappaleiden nimiä, aurinko ei tunnu paistavan pahemmin.
– Haluan jättää runsaasti tilaa kuulijoiden omille tulkinnoille, mutta kerrottakoon sen verran, että tekstit ovat aika ihmisläheistä kamaa. Sieltä löytyy monenlaisia eri kipuiluja, onhan tässä nykyisessä maailmantilanteessa melko mahdotonta olla huoleton. Sanoitusten pohjavire on aika synkkä, sillä joku tai jotakin on nytkin aika pahasti pielessä!
Kuten kymmenen vuotta aiemmin, Hanttu vastaa myös uuden The Man-Eating Tree -julkaisun äänimaailmasta.
– Ei tullut paljon säästeltyä. Miksasin esimerkiksi To the Sinking -biisiä 22 tuntia putkeen. Mutta hyvähän siitä tuli!
– Olen vanhan liiton Entombed-mies, ja niin tietysti Aksukin. Kun old school -fiiliksiä sotkettiin vähän modernimpiin ideoihin, sopivan painava soundi alkoi löytyä. Toivottavasti myös meidän soittamisen riemu kuuluu läpi, Markus jatkaa.
Soittamisen riemua on pian tarjolla myös lavaolosuhteissa, sillä The Man-Eating Tree nähdään tulevina kuukausina eri puolilla Suomea niin klubien kuin festivaalienkin estradeilla.
– Näillä näkymin soitetaan uusi levy kokonaisuudessaan, ja kattausta maustetaan myös vanhoilla biiseillä. Lisää keikkoja on luvassa syksyllä ja ensi vuonna – toivon mukaan myös ulkomailla. Ja toki Night Verses saa arvoisensa seuraajan jonakin päivänä, Markus päättää.
Julkaistu Infernossa 3/2025.