Pari päivää ennen viime kesän perinteikästä mammuttifestaria Wackenia sosiaaliseen mediaan levisi huolestuttavia uutisia. ”Pyhällä maalla”, kuten järjestäjät festarialuetta nimittävät, oli satanut viikkokausia aivan uskomattomia määriä.
Voi vain kuvitella järjestäjien stressitason, kun kymmenettuhannet metallifanit ympäri maailmaa lähestyivät saksalaista tuppukylää, jonka maasto oli silkkaa mutavelliä. Harva hahmottaa, miten isoja turvallisuusriskejä isoilla festivaaleilla on jo normaalioloissa, ja tällainen ääriolosuhde moninkertaistaa ne hetkessä.
Wackenin ratkaisu pari päivää ennen porttien avaamista oli kehottaa kaikkia vielä matkalla olevia kääntymään kotiin. Paikalla oli siinä vaiheessa noin 50 000 ihmistä – joukossa suomalainen Omnivortex-yhtye, joka oli voittanut Suomen Wacken Metal Battle -kilpailun ja saanut siitä palkinnoksi keikan maineikkaalla festarilla.
– Ajattelin jossain kohtaa, kun istuttiin Saksassa majapaikassa ja luin uutisia, että näinköhän peruuntuu koko homma. Siinä oli tuuria matkassa, että päästiin kuitenkin soittamaan. Olihan se uskomatonta, että oltiin tuollaisella festarilla, kitaristi Mikko Pylkkö kertoo.
Joillekin Metal Battle -bändeille ei käynyt yhtä hyvin. Keikkoja peruuntui ja karvaita pettymyksiä koettiin. Myös kotiin käännytetty yleisö oli käärmeissään.
Vaikka Omnivortexin slotti oli vain 20-minuuttinen, se oli bändille hieno onnenpotku.
– Mehän lähdettiin koko kisaan vähän sillä mielellä, että jos nyt On the Rocksiin päästäisiin, ja ehkä kärkikymmenikköön, sekin olisi iso juttu. Sitten asiat johti tähän pisteeseen. Vaikkei paikalla ollut sitä määrää väkeä mitä piti, oli aivan tajutonta nähdä se ihmismassa ja todeta, miten paljon lääniä siellä on, Pylkkö sanoo.
Nyrkki silmään
Omnivortexin ura on vasta neljän vuoden mittainen, mutta kyse on kokeneista muusikoista. Bändistä tekee erityisen se, että jäsenillä ei ole mitään lapsuuteen tai nuoruuteen asti yltäviä kaverisuhteita, vaan he ovat löytäneet toisensa aikuisiällä ja bändin merkeissä.
Luova moottori on kitaristi-laulaja Severi Saarioja, joka oli tehnyt ennen bändin perustamista biisejä ja etsinyt soittajia jo vuosia. Suurin kompastuskivi oli riittävän hyvä rumpali. Sitten Saarioja löysi Youtubesta Aaro Östermanin.
– Mä laitoin Aarolle viestiä, että pitäisikö jammailla yhdessä. Kelasin, että se varmaan asuu jossain Rovaniemellä ja homma jää siihen. Mutta se asuikin tyyliin viiden kilsan päässä musta ja oli kiinnostunut. Siitä se homma lähti, ja Mikko tuli vähän myöhemmin Muusikoiden.netin kautta mukaan, Saarioja kertoo.
Pylkkö ja Saarioja kehuvat moneen otteeseen bändin keskinäistä henkeä ja kemiaa. Joskus palaset loksahtavat kohdalleen ilman pitkää yhteistä historiaa. Asiassa on auttanut myös korkea taitotaso ja nousujohteinen ura. Wacken-keikan toteuttaminen ei ollut tuotannollisesti mikään pikkujuttu, mikä kertoo paljon Omnivortexin meiningistä.
Basisti Mikael Reinikka on yhtyeen tuorein jäsen, eikä hänkään ollut kenellekään aiemmista yhteyksistä tuttu. Omnivortex oli etsinyt basistia Muusikoiden.netissä pitkään, laihoin tuloksin. Sitten Pylköllä välähti.
– Olin myynyt pari vuotta aiemmin yhdelle tyypille netissä kitaran, ja muistin, että se soitti myös bassoa ja asui Helsingissä. Mä laitoin sille pikaviestin, että meillä on tämmönen bändi, kiinnostaako. Miksu oli kuulemma miettinyt pari päivää, että mitä helvettiä tämä on, mutta lähti kuitenkin mukaan. Ja hänhän istuu ryhmään sekä musiikkimakunsa että luonteensa puolesta kuin nyrkki silmään!
Ei hassutella mutta hassutellaan
Uusi albumi Circulate näki päivänvalon syyskuun lopussa. Levynjulkkareita juhlitaan Helsingin Kuudennella Linjalla 27.10.
Levy tehtiin debyytti Diagrams of Consciousnessin tapaan tuottaja Teemu Aallon kanssa. Masteroinnin hoiti Jaime Gomez Arellano. Molemmat ovat kovia tekijöitä.
– Tarkoitus ei ole pröystäillä näillä nimillä, vaan haluttiin ottaa ammattijoukot heti mukaan. Tuotannon pitää olla ammattimaista ja uskottavaa. Teemu teki ekalla levyllä hyvää jälkeä ja oli helppo lähteä tekemään tokaa hänen kanssaan, Saarioja sanoo.
Bändin musiikkia voi luonnehtia death metaliksi, teknisellä ja modernilla kulmalla.
– Joku puristi varmasti sanoo, että eihän tämä mitään death metalia ole, eikä se samalla tavalla olekaan kuin joku Morbid Angel tai Cannibal Corpse. Ja vaikka itse tykkään teknisestä kamasta, meidän musiikki ei ole sillä tavalla teknistä, että vaan tilutellaan jotain skaaloja. Kun Severi on tehnyt biisit, voin rehellisesti sanoa, että ne on tehty hyvällä maulla, Pylkkö kehuu.
Musiikki on synkkää ja mukana on mustiakin sävyjä. Kesällä julkaistu Of Aeons Past -musavideo onkin sitten jotain ihan muuta. Miten tällainen hassutteluvideo soveltuu bändin muuten tuimaan ilmeeseen?
– Musiikkia me tehdään tietysti tosissaan, mutta bändinä ja ihmisinä me ollaan aika kainalopierutyyppejä. Olen aina fiilistellyt sellaista kontrastia, että vaikka musiikki on kovaa paahtoa ja tekstit brutaaleja, videolla voi olla ihan sirkusmeininkiä, Saarioja selittää.
Tämän saran keskeiseksi tienraivaajaksi bändi nimeää tamperelaisen Medeian. Pylkön mukaan videon tekemisessä oli myös aikataulupainetta, joka tunnetusti synnyttää joskus timantteja.
– On pakko mainita videon tekijät Antti Kontoniemi ja Anna Kankaanpää, joiden ansiosta videosta tuli niin hyvä. Sehän tehtiin hirveällä kiireellä ja hädällä, tyyliin pari viikkoa ennen julkaisua.
Julkaistu Infernossa 9/2023.