– Kriitikot todella rakastavat vihata [Nickelbackia]. Halusin tietää: mikä on se juttu tässä yhdessä tietyssä bändissä, joka aiheuttaa sellaista? kertoo Itä-Suomen yliopiston tohtoriopiskelija Salli Anttonen Buzzfeedille.
Anttonen ryhtyi siis osana väitöskirjaopintojaan tutkimusretkelle, jossa kahlasi läpi kaikki Nickelbackin saamat arvostelut suomalaisessa mediassa – hemmetinmoinen työ jo itsessään. Lopputulos on ylväästi nimetty artikkeli ”Hypocritical bullshit performed through gritted teeth”: Authenticity discourses in Nickelback’s album reviews in Finnish media. Anttonen tiivistää johtopäätöksensä seuraavasti:
– Nickelbackissa on liikaa kaikkea, jotta se voisi olla tarpeeksi jotain tiettyä. Bändi seuraa genrensä tyyliä liian hyvin, joten se nähdään onttona imitaationa, mutta samaan aikaan ei tarpeeksi hyvin, mikä taas nähdään markkinointitaktiikkana sekä vakaan ja vilpittömän identiteetin puutteena.
Nickelback siis osaa kirjoittaa tarttuvaa musiikkia, mutta kriitikoiden mielestä se ei kuulosta aidolta. Tämä ei kuitenkaan yksinään selitä, miksi bändi saa ja on saanut niin paljon sontaa niskaansa. Anttonen muistuttaa, että bändin suosion noustessa myös kritiikkien aggressiivisuus kasvoi:
– Siitä tuli ilmiö, jossa toimittajat alkoivat käyttää samoja [syitä] bändin haukkumiseen, ja melkeinpä loivat oman taidemuotonsa bändille irvailusta.
Nyt siis tämäkin on tieto. Ehkä silti suurin uutinen koko kuviossa on se, että akateemisessa maailmassa on todellakin, oikeasti, vertaisarvioitu tieteellinen julkaisu nimeltään Metal Music Studies. Anttosen tutkielma on luonnollisesti julkaistu juuri siellä.