Dream Theater -rumpali Mike Portnoy otti osaa Consequencen artikkelisarjaan, jossa muusikot nimeävät kymmenen albumia, jotka ovat tehneet suurimman vaikutuksen heidän omiin tekemisiinsä muusikkoina ja soittajina. Portnoyn kronologisesti etenevä lista alkaa The Beatlesin Magical Mystery Tour -levystä (Portnoy nostaa Beatlesin kaikkien aikojen suosikkiyhtyeekseen) ja jatkuu The Who’n Live at Leedsin, Led Zeppelinin The Song Remains the Samen, Yesin Close to the Edgen, Rushin Exit… Stage Leftin, U.K.:n Danger Moneyn, Frank Zappan Joe’s Garagen, Metallican Master of Puppetsin ja Slayerin Reign in Bloodin kautta Panteran Vulgar Display of Poweriin.
Panterasta puhuttaessa Portnoy sanoo olevansa sitä mieltä, että juurikin Pantera kantoi vahvimmin metallimusiikin lippua 1990-luvulla, joka oli tunnetusti vaikeaa aikaa edellisellä vuosikymmenellä suosioon nousseille metallibändeille grungen ja vaihtoehtoisemman raskaan musiikin vallatessa alaa.
”Vulgar Display of Power ilmestyi samoihin aikoihin kuin [Dream Theaterin] Images and Words ja olimme itse asiassa samalla levy-yhtiöllä samojen ihmisten kanssa yhteistyössä. Muistan, miten se levy löi minut ällikällä. Minusta oli tullut fani jo pari vuotta ennen ilmestyneen Cowboys from Hellin kohdalla, mutta he nostivat uuden soundinsa ja tyylinsä kokonaan uudelle tasolle”, Portnoy sanoo.
”Kun Dream Theater teki tuloaan ysärin alussa, oli thrash hiipumassa ja grunge tappamassa meidät kaikki. Me kaikki taistelimme grungea vastaan, soitit sitten metallia tai progea tai mitä vaan. Minulle Pantera oli se bändi, joka piti metallin hengissä. Kun Metallica ja Anthrax kävivät läpi muutoksiaan, Pantera kantoi metallin lippua. Ja kunniaa täytyy antaa myös Machine Headin ja Sepulturan suuntaan.”
”Pantera otti thrashin ja speed metalin raskauden, mutta lisäsi siihen groovea. Arvostin sitä aina. Heillä oli yhtä raskaat riffit kuin thrash ja speed metal -bändeillä, mutta samaa rehvastelua kuin Mötley Crüella tai Guns N’ Rosesilla, mikä tuntuu hullulta. Mutta kenties siksi he kiersivätkin silloin Skid Row’n kanssa. Vinnie Paul (Panteran rumpali) soitti sellaisella svengillä ja groovella jota monillakaan metallirumpaleilla ei ollut. Ja sanon tämän kaikella kunnioituksella kaikkia rumpaleita kohtaan, jotka ovat tehneet vaikutuksen, mutta Vinnien soitto sai Dimebagin (Darrell, Pantera-kitaristi) riffit todella groovaamaan.”