Vuonna 1990 perustettu Opeth on, joidenkin fanien harmiksi, muuttunut ja kehittynyt vuosien saatossa alkuaikojen death metalista progressiivisen rockin, folkin ja jopa jazzin suuntaan. Tuoreessa Monsters of Rock TV:n haastattelussa yhtyeen nokkamies ja biisintekijä Mikael Åkerfeldt sanoo tämän olleen erittäin tärkeää bändin olemassaolon kannalta, vaikka se onkin saattanut etäännyttää varsinkin bändin raskaampaan tyyliin ihastuneita.
”En hirveästi kiinnitä huomiota juuriimme. Ne ovat siellä halusin tai en, joten ei sellaisia asioita tarvitse ajatella. Jotkut fanit varmastivat ovat eri mieltä ja sanovat, että olemme hylänneet juuremme, ja tietyssä mielessä se on kai totta. Mutta soundimme ydin oli jo alusta saakka se, ettemme kiinnittäydy tiettyyn soundiin tai, miten sen nyt sanoisin, tiettyyn suuntaan. Ideana on aina jatkaa kehittymistä”, Åkerfeldt pohtii.
”Muistan bändin puhuneen keskenään jo aivan alkuaikoina, että olisi mahtavaa, jos meistä tulisi yksi niistä bändeistä, jotka voivat tehdä ihan mitä haluavat. Kun teimme ensimmäisen levyn olin 19-vuotias, mutta kuuntelin jo death metalia, progressiivista rockia ja laulaja-lauluntekijöiden musiikkia. Olin ostanut jazz- ja fuusiolevyjä, jotain klassista, kaikenlaista. Minusta tuntui jo silloin, että en voi olla bändissä, jos en saa säveltää ilman rajoitteita. Ja kuka sellaisia meille asettaisi? Kukaan ei ole siinä asemassa. Eikä meillä ollut aluksi fanejakaan, joten teimme mitä meitä huvitti. Ei ollut tuomareita – teimme vain musaa, josta pidimme.”
”Henkilökohtaisesti en usko siihen, että juurilleen täytyy pysyä uskollisena, koska meillä juuria ei ole olemassa samalla tavalla kuin ehkä muilla bändeillä. En tiedä. Juuremme on aina ollut se, että kehitymme.”
Lue myös: Opeth-basisti nimeää viisi soittoonsa eniten vaikuttanutta albumia