Consequence pyysi Metallica-kitaristi Kirk Hammettia nimeämään joukon albumeja, jotka jokaisen kitaristin tulisi ottaa haltuun. Hammett teki työtä käskettyä ja listasi peräti 11 levyä perusteluineen. Skaalaa löytyy Al Di Meolasta Black Sabbathiin.
Black Sabbathilta Hammett ei kuitenkaan nosta itsestäänselvästi debyyttiä tai sitä seuranneita Paranoidia tai Master of Realitya, vaan vuoden 1975 Sabotagen.
”Black Sabbathin kolme ensimmäistä levyä ovat kuin evankeliumi, ja tästä kaikki ovat tavallaan samaa mieltä. Nuo levyt loivat kokonaisen genren. Sitten tuli Vol. 4, jolla he löivät uuden vaihteen soundiinsa. Sitten tuli Sabotage, jolla soundi muuttui jälleen – heistä tuli hieman progressiivisempia. Soitosta tuli hieman edistyneempää ja sovituksista hienostuneempia”, Hammett perustelee.
”Ja tällä levyllä on riffi, jossa mielestäni tiivistyy koko New Wave of British Heavy Metal ja thrash metal sellaisena minä me sen tunnemme, ja se on Symptom of the Universen riffi. Se kappale kirjaimellisesti puhalsi uutta henkeä heavy metaliin asenteellaan, nuottivalinnoillaan, tavalla millä se on soitettu ja sillä, että se on pääosassa. Kun kuulet sen riffin kerran, haluat kuulla sen uudestaan ja uudestaan. Se on aivan uskomaton. Jo yksin se riffi nosti heavy metalin uudelle tasolle ja antoi biisille ja koko levylle uskottavuutta.”
Ja mikäli Hammettin yhdestätoista valinnasta täytyy valita vain yksi levy, kitaristin perustelujen mukaan se levy on Van Halenin debyytti.
”Jokaisen maailmassa tulisi omistaa Van Halenin I”, Hammett julistaa.
”Tällä levyllä soitto on täysin estotonta ja aikaansa edellä. Todella erilaista ja uniikkia. Kellään ei ole samanlaista tekniikkaa oikeassa kädessä kuin Eddie Van Halenillä. Hän oli siinä paras kaikista. Mitä tuli tapping-juttuihin, harmonioihin ja hulluihin kuvioihin, hän oli kuningas. Jotta joku tekisi kaiken vielä paremmin, hänen täytyisi uudistaa koko kitaransoittoa kuten Eddie teki. Ensin niin teki Jimi Hendrix, sitten Eddie.”