Tuliko levystänne sellainen kuin olitte alkujaan kaavailleet?
– HAAR muotoutui mielestäni juuri sellaiseksi kuin pitikin. Meillä ei ollut varsinaisesti mitään tiettyä, mitä lähdimme hakemaan, vaan teimme sen, mikä tuli meiltä luonnollisesti, basisti-kosketinsoittaja-laulaja Jerkka Perälä aloittaa.
– Halusimme toki säilyttää samaa tunnelmaa ja tyyliä kuin Penumbra-ep:llä [2017], mutta ehostimme ja kehitimme äänimaailmaamme uusiin suuntiin sen enempää genrejä tai muuta lokerointia miettimättä.
HAAR on mystinen otsikko. Mitä se tarkoittaa?
– Se on vanha englanninkielinen sana, joka tarkoittaa merisumua tai -usvaa. Meri on muodostunut meille temaattisesti jonkinnäköiseksi ankkuriksi, jonka ympärille rakentamamme maisema osittain muodostuu.
– Mielestäni meri on itsessään kiehtova käsite; suunnaton voima, jolle mikään ei mahda mitään. Meri voi olla pelottava, uhkaava ja pahaenteinen, mutta samalla myös kaunis, tyyni ja rauhoittava. Kuten myös albumimme.
Atlases on ollut kasassa vasta pari vuotta, mutta materiaalia on syntynyt jo kahden julkaisun verran. Koetteko soittavanne erityisen luovassa porukassa?
– Materiaalia olisi olemassa jo vaikka toiselle samanmoiselle rykäykselle!
– Yhdessä ollessamme kehittelemme usein uutta musiikkia ja muita ideoita, jotka syntyvät kuin itsestään. Myös yksin ideoita syntyy suunnattomasti ja niitä kehitetään sitten koko porukalla. Meillä on jo nyt niin paljon uusia ideoita, ettemme ole vielä osanneet päättää, mitä niistä lähdemme viemään eteenpäin ensimmäiseksi.
Olette suomalainen bändi. Miksi kirjoitatte sanoituksenne englanniksi?
– Ville-Veikko [Laaksonen, kitara] kirjoittaa sanoituksemme, ja luulisin, että jostain syystä se vain tulee niin luonnostaan. Mielestäni englannin kieli sopii tämäntyyliseen tekstiin loistavasti, ja ehkä yhdistän englannin myös enemmän elokuvallisuuteen, mistä itse nautin paljon. Haemme myös musiikillamme elokuvamaista tunnelmaa. Myös suomenkielinen teksti on hienoa, mutta jostain syystä koen englannin musiikissa enemmän omakseni ja sillä saa maalattua tehokkaammin sen kuvan, mitä haluamme maalata.
– Ville-Veikon osittain abstrakti kirjoitustyyli on muodostunut tärkeäksi osaksi ulosantiamme ja tyyliämme, ja se istuu musiikkiimme loistavasti: kaikella on merkitys, mutta kuulijalla on vapaus tulkita sanoituksia oman mielikuvituksensa mukaan. Tämä antaa mielestäni mahdollisuuden kokea musiikkimme omana henkilökohtaisena elokuvanaan.
Musiikistanne voi löytää viitteitä muiden muassa Cult of Lunaan, Ghost Brigadeen ja Swallow the Suniin. Koetteko kuuluvanne samaan joukkoon näiden artistien kanssa?
– Musiikissamme on varmasti paljon sellaista, mistä kyseisten bändien kuuntelijat pitävät, mutta en kuitenkaan lähtisi niputtamaan kaikkia samaan joukkoon. Kaikilla näillä bändeillä on oma, hieno juttunsa, jossa he ovat todella hyviä. Meilläkin on oma juttumme, mutta vaikutteita on tullut vaikka mistä.
– Osa jäsenistämme ei juurikaan kuuntele näinkään raskasta musiikkia, joten inspiraatiota on imetty todella laajalta skaalalta. Toki samaan joukkoon näiden yhtyeiden kanssa kuuluminen kuulostaa mukavan imartelevalta.
Julkaistu Infernossa 6/2019.