Horizon Ignitedin tunnettuus nousi uudelle tasolle Nuclear Blastin julkaiseman Towards the Dying Lands -levyn (2022) myötä. Yhtyeen toinen albumi mahdollisti entistä runsaamman määrän kiertueita ja keikkoja, ja tulipa samassa rytäkässä muutama miljoona suoratoistosoittoakin.
Onko kysyntä bändiä kohtaan ollut lähivuosina selkeästi aiempaa suurempaa?
– Selkeä nousujohteisuus kyllä näkyy. Toisaalta asiat eivät ole lähteneet vyörymään vielä ihan lumipallon lailla, joten pieni odottava tunne on kaiken aikaa läsnä, kitaristi Johannes Mäkinen ja laulaja Okko Solanterä vastaavat yksissä tuumin.
– Mutta katsoo sitten tulevaan tai taaksepäin, niin onhan tässä päästy tekemään isoja hienoja juttuja, ja vielä isompia on tulossa.
Uuden Tides-levyn materiaali kuulostaa korvissani aiempaa huomattavasti synkemmältä. Pystyttekö allekirjoittamaan väitteen?
– Sataprosenttisesti. Albumin suunta löytyi tavallaan kuin itsestään, mutta taustalla on myös tarkoitushakuisuutta.
Millaisia tekstejä albumilla on?
– Sanoitukset pyörivät monen kappaleen kohdalla aika perinteisesti kuoleman ja kuolevaisuuden ympärillä. Muutakin toki löytyy: mytologiaa, maailmanloppua ja ihmismieltä. Esimerkiksi Prison of My Mind kertoo Alzheimerin taudista ja Fraction of Eternity on saanut inspiraatiota Mass Effect -videopelisarjasta, joten kyllähän noita aiheita on moneen lähtöön.
Tides tekee paikoin selvää peräeroa niin sanottuun perinteiseen melodiseen death metaliin, joten bändiä on nykyisellään hankala tyrkätä vain yhteen genreen. Levy on tyypillisimpien temppujen sijasta täynnä arvaamattomuutta ja kokonaisuus on kuin pieni löytöretki.
Horizon Ignitedilla on paljon samaa kokeilunhalua kuin Dark Tranquillityllä parhaimmillaan. Ruotsalaisryhmä lieneekin toiminut yhtenä kouvolalaisbändin musiikillisista innoittajista.
Pyrittekö tarkoituksella irti melodeath-leimasta?
– Siitä ei yritetä missään tapauksessa sätkiä tarkoituksella eroon. Se kuvaa meitä edelleen, mutta ei ole mitenkään huono juttu, että yhtye väläyttää kahden albumin jälkeen jotain uuttakin. Vielä ei ole aika jäädä paikoilleen ja alkaa kerätä sammalta pintaan.
Towards the Dying Lands avasi monia ovia ja mahdollisti unelmien toteutumisen, mutta mikä on suurin toistaiseksi toteutumaton haaveenne bändinä?
– Yhtye äänesti kattavan headline-kiertueen Euroopassa korkeimmalle paikalle. Rima on korkealla, mutta jos ajattelee muutaman vuoden taaksepäin, niin saatiinhan ne senkin ajan kunnianhimoisimmat haaveet käymään toteen.
– Jossain vanhassa biotekstissä taidettiin sanoa, että Kuuhun pitää päästä soittamaan ensimmäisenä yhtyeenä ikinä. Mutta yhtä kaikki, megalomaanisuus näemmä toimii haaveillessa.
Julkaistu Infernossa 1/2025.