Tiesittekö viime vuonna Saksassa keikkaa soittaessanne, että tapahtumasta on tulossa myöhemmin livejulkaisu?
– Ei tässä mittakaavassa. Loppupeleissä kaikki oli hyvinkin spontaania, kitaristi-taustalaulaja Matti Mäkelä vakuuttaa.
– Muutama viikko ennen keikkaa saimme option ostaa ääniraidat suoraan tiskistä sekä koko homman videoituna usealla kameralla, mihin totesimme, että miksipä ei. Tarkoituksena oli julkaista video pelkästään bändin Youtube-kanavalla, josta se jo löytyykin, mutta ranskalainen Krucyator Productions ehdotti, että haluaisi pistää ulos myös cd:n. Krucyator on ollut meihin kontaktissa useita vuosia kysellen yhteistyötä, joten päätimme testata sen tällä pienjulkaisulla. Päälafkallamme Dark Descent Recordsilla ei ollut asiaan vastalauseita.
Skeletal Grotesquery kuulostaa varsin luomulta. Jätittekö miksauksen ja masteroinnin ulkopuolisen vastuulle?
– Hoidin miksauksen itse, ja Krucyatorin Loic Fontaine vastaa masteroinnista ja kansien taitosta. Itse kansitaiteista suuri kiitos Roni Ärlingille.
– Soundin haluttiin kuulostavan juuri siltä, miltä bändi keikalla kuulostaa: rosoiselta, repivältä ja luomulta ilman mitään korjailuja tai overdubbauksia. Sekaan on jätetty saksalaisen yleisön kaljankatkuiset ölinät, koska nehän ovat olennainen osa livetilannetta.
Koetko keikkailun nautinnollisena vai bänditouhuihin kuuluvana ”pakollinen pahana”?
– Riippuu keikasta! Corpsessed luotiin alun perin livebändiksi, ja vuosien aikana olemme grindanneet pikkuklubeja ristiin rastiin niin Suomessa kuin Euroopassakin. Tämänhetkisten elämäntilanteiden sanelemana ei ole älytöntä kiinnostusta soittaa enää jokaista pitseriaa tai pikkukeikkaa, vaan keskitymme tärkeisiin vetoihin, jotka palvelevat tarkoitusta ja antavat bändillekin jotain. Keikat ovat parhaimmillaan hyvin energisiä ja voimakkaita elämyksiä, jotka järisyttävät myös soittajan itsensä olemusta pitkäksi aikaa.
Mitkä ovat mielestäsi historian kovimmat livealbumit?
– Kysymys herätti bändin sisällä paljon eriävää keskustelua, ja ilmoille heiteltiin ainakin AC/DC:n Live – 1991, Johnny Cash at San Quentin, NOFX:n I Heard They Suck Live, Slayerin Live Undead ja Morbid Angelin Entangled in Chaos.
– Jos itse erehdyn kuuntelemaan esimerkiksi Bloodbathia, otan yleensä studioalbumien sijaan lautaselle keikkatallenteet. Suffocationin molemmat livealbumit ovat erittäin kovia, ja myös joitain bootlegejä tulee pyöriteltyä, kuten Cannibal Corpsen The Unreleased 1994 Deathboard Recordingia tai vanhoja nostalgisia Day of Darkness -julkaisuja, joilta löytyy Beheritiä, Belialia, Impaled Nazarenea ja Amorphista.
Kehuttu Succumb to Rot -kokopitkä ilmestyi viime vuonna. Millaisella aikataululla on aiheellista odottaa seuraavaa Corpsessed-levyä?
– Succumb to Rotin jälkeen takki oli itselläni aika pitkään tyhjä. Siihen levyyn ladattiin kaikki mitä itsestä silloin irtosi. Uutta materiaalia on onneksi alkanut taas syntyä, mutta aikatauluista en uskalla luvata yhtään mitään. Meillä on tuntunut olevan täyspitkien levyjen välissä aina neljän vuoden sykli, mutta tässä kohtaa olisi ihan mielenkiintoista rikkoa kaavaa ja tehdä seuraavaksi jokin pienempi kokonaisuus, kuten ep.
Julkaistu Infernossa 5/2023.