Helsinkiläinen Brymir nousi suurempaan tietoisuuteen kolme vuotta sitten ilmestyneen Wings of Fire -levynsä myötä. Teos toimi monessa mielessä vertailukohtana ja perustana yhtyeen neljännelle, tämän lehden julkaisupäivänä ilmestyvälle Voices in the Sky -albumille.
Brymirin laulaja, pääasiallinen biisintekijä ja monitoimimies Viktor Gullichsen kertoo yhtyeen testanneen taitojaan ja rajojaan edeltävän albumin tekoprosessin aikana. Lopputuloksena bändi syntyi tavallaan uudelleen, minkä jälkeen pakan sekoittaminen ja uuden luominen oli helpompaa.
– Wings of Firella kappaleiden rakenteet ovat aika perinteisiä ja biiseissä on tietynlaista kaavamaisuutta. Tällä kertaa halusimme rikkoa kaavaa, mikä kävi aika helposti ja luontevasti.
Voices in the Skyn syntymistä ympäröineet olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin helppoja ja luontevia, sillä suurin osa levystä syntyi pandemian pahimmalla jaksolla. Vaikea ja synkkä aika heijastui suoraan albumin sisältöön aina tummanpuhuvaa kansikuvaa myöten. Turhautunut tunnelma kiteytyy erityisesti levyn nimikappaleessa, joka kertoo kiertue-elämästä – tai tässä tapauksessa sen puutteesta.
– Rundilla ollessa ja biisejä esittäessä saa joka päivä tietynlaisen hyväksynnän, että osaamme tehdä tätä hommaa. Kun on noin pitkän aikaa ilman keikkoja – jotka ovat yksi suurimpia inspiraationlähteitä –, se ilmaisu, mistä laulaa ja miten tekee asioita, muuttuu tosi paljon.
Hirveä savotta
Gullichsen työskentelee ammatikseen ääni- ja musiikkiteknologian parissa, joten hän on ollut aina bändin studiovelho ja vastannut muun muassa orkestraatioiden ja sovitusten tekemisestä. Wings of Firella miehen tehtävälistalle lisättiin tuottaminen, äänittäminen ja miksaaminen. Hänestä tuli myös biisien pääkirjoittaja.
Uudella levyllä entistä suurempi osa kappaleista on laulajan alusta loppuun asti tekemiä, sillä esimerkiksi bändin kesken kokoontuminen ei onnistunut normaalisti.
– Prosessi oli haastava, mutta se kuuluu biiseissä hyvällä tavalla, tietynlaisena äkäisyytenä.
– En ole mikään kitaristi, mutta tuottajan roolin kautta olen oppinut, miten kitaralla ilmaistaan erilaisia asioita. Soitan ja äänitän mielessäni olevat riffit hidastetusti ja editoin ne siihen tempoon, jossa haluan niiden olevan.
Yhtye näkee digitaalisemman musiikintekotyylinsä vahvuutena.
– Ei tarvitse hävetä, että meidän tapamme on vähän erilainen kuin se perinteinen, että mennään treenikselle juomaan kaljaa ja jammailemaan riffejä. Kaikki vähän modernisoundisempi hevimetalli on tosi digitaalisesti tehtyä. 90 prosenttia tällaisista nopeista bändeistä ei välttämättä edes äänitä rumpuja, vaan ne ohjelmoidaan.
Brymirin levyillä konerumpuja ei käytetä, ja laulaja kannustaa kaikkia yhtyeitä samaan ratkaisuun.
– Toisaalta nämä on makuasioita. Jossain metalcoressa tietynlainen koneellisuus kuuluu soundiin.
– Rumpujen tekeminen studiossa on todella työlästä. Kun soittaa nopeasti, on niin paljon iskuja, ja jokaisen niistä täytyy olla tarpeeksi erottuva ja selkeä. Hirveä savottahan se on, mutta kyllä se kannattaa vaikka sattuu.
Toinen vaativa työ on syntikoiden ja orkesteraatioiden ohjelmoiminen. Tällä kertaa yhtye otti askeleen taaksepäin ja väänsi kitaroita lujemmalle.
– Halusimme enemmän aitoutta ja vähemmän orkestraalihommia. Laitetaan metal isolla kirjaimella siihen melodic death metaliin, ettei tule liian leffamaista.
Läheisiä aiheita
Voices in the Skylla on kaksi toistuvaa teemaa. Monessa biisissä ollaan menossa jonnekin tai sinne on kova kaipuu päästä.
– Toinen teema on ihmisten ja ihmiskunnan tietynlainen raakuus. Forged in War ja Landfall kertovat siitä, kun viikingit lähtevät tappamaan porukkaa. Nyt on ollut pari vuotta hurjaa kyytiä, kun jengi sekoilee ja taistelee keskenään. Kaikki se on vaikuttanut alitajuntaisesti.
Borderland kertoi alun perin sodasta ja siviilien kärsimyksestä yleisesti. Kevään hirvittävien tapahtumien jälkeen biisistä tehtiin suora kannanotto Ukrainan puolesta.
– Yksi parhaista kavereistani on ukrainalainen ja tunnen hänen koko perheensä. Tämä juttu on ollut niin lähellä, että oli pakko sanoa jotain. Muutin sanoituksia niin, ettei biisi kertonut mistä tahansa sodasta, vaan juuri tästä. Se on tosi suora kannanotto, ja voi olla, että siitä tulee joltain sanomista, mutta antaa tulla vaan.
Herald of Aegir kertoo lohista ja meritaimenista ottaen kantaa merten ja jokien puolesta. Idea syntyi Gullichsenin perehdyttyä kalastusharrastuksensa eettiseen puoleen.
– Kappaleessa puhutaan lohista merten kuninkaina – Aegirin eli skadinaavisen mytologian Poseidonia vastaavan hahmon vahvimpana luomuksena. Biisi kertoo siitä taistelusta, kun lohikalat tulee takaisin mereltä jokiin lisääntymään. Eli tällainen tappajalohen kosto!
Nettikiusaamisesta ja cancel-kulttuurin kääntöpuolesta kertova Fly with Me lukeutuu laulajan omiin suosikkeihin. Kappale on hyvä esimerkki aiempaakin vahvemmasta hitikkyydestä, joka johtuu osittain laulujen suuremmasta roolista.
– Olen ollut musiikintekijä ja tuottaja pitkään, mutta en ole identifioitunut hirveän vahvasti laulajaksi. Nyt olen alkanut tajuta, että hei, mähän osaan laulaa.
– Wings of Firella kehitimme tavan tehdä mielenkiintoisia ja omaperäisiä puhtaita lauluja, joita ei tarvitse autotunettaa, jotta ne kestävät päivänvaloa. Käytimme näitä kuorolauluja nyt vielä enemmän, ja sitä kautta syntyi hyvin kertsivetoisia biisejä.
Levylle olisi voinut tulla enemmän raaempia ja black metal -henkisempiä kappaleita, mutta näitä biisiraakileita ei saatu vielä haluttuun muotoon. Toteuttamatta jääneitä ideoita paikkaa levyn lopusta löytyvä Dark Funeral -laina Diabolis Interium.
– Mulla on yhä patoutunutta black- ja death metal -fiilistä, jonka haluaisin purkaa jossain vaiheessa esimerkiksi ep:n muodossa.
Ei enää ikinä näin
Gullichsen päätyi tämänkin levyn tuottajaksi osittain olosuhteiden pakosta. Ulkopuolisen tuottajan palkkaaminen oli suunnitelmissa, mutta albumi oli edennyt jo liian pitkälle siinä vaiheessa, kun pandemiatilanne helpotti ja sessioiden järjestäminen olisi jälleen onnistunut.
– Olen sanonut joka ikisen levyn jälkeen, että ei enää koskaan, mutta kas vaan, tässä sitä taas ollaan.
– On raastavan rankkaa olla mukana koko ketjussa biisin ensimmäisen melodian luomisesta loppumiksaukseen. Siinä altistuu omalle materiaalille niin paljon, ettei loppuvaiheessa osaa enää sanoa, onko nyt hyvä vai ei.
Toisaalta päätökseen vaikuttavat myös taloudelliset asiat, eikä oikean henkilön löytäminen ole helppoa.
– Vielä ei ole tullut vastaan sellaista tuottajaa, joka olisi itselleni sopiva työpari. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.
– Toivotaan, että tämä levy myy ja striimaa sen verran, että seuraavalle saadaan sellainen budjetti, että meikäläinen voi vain kirjoittaa ja laulaa. Joku muu saa painella nappeja ja leikata ne kuusituhatta edittiä per biisi!
Voices in the Sky on Brymirin ensimmäinen julkaisu Napalm Recordsin tallissa. Yhtye uskoo suuremman levy-yhtiön auttavan erityisesti bändin puskemisessa ulkomaille.
– Nyt on tosi hieno ja inspiroiva tilanne, kun asiat tehdään kunnolla. Mulla ei ole ollut koskaan näin hyvä fiilis mistään julkaisusta.
Ykköstavoite on päästä kiertämään laajemmin etenkin Suomen ulkopuolelle. Yksi mahdollinen Euroopan-rundi on jo vireillä ja halu päästä keikkabussiin kova.
– Tämä bändi on ollut pystyssä jo 16 vuotta. Nyt tuntuu, että voimme vihdoin alkaa tehdä hommaa, jota haluamme oikeasti tehdä. Samaan aikaan kun kaikki frendit hankkii lapsia ja rauhoittuu, meikäläiset vaan venaa, että pääsee aloittamaan kunnon rock’n’roll -kiertämiseen!
Julkaistu Infernossa 7/2022.