Pasi Vapola, mihin Winterborn hävisi sen jälkeen, kun olitte julkaisseet Farewell to Saints -albumin (2008) ja bändillä oli riittänyt keikkaa Keski-Eurooppaa ja Doro-lämmittelypestiä myöten?
– Tosi yksinkertaisesti sanottuna elämä tuli väliin, kotoaan Kokkolasta videopuheluun vastannut kitaristi sanoo.
– Olen aina ollut Winterbornin ”primus motor”, suurin osa biiseistä on mun tekemiä ja bändissä ei tapahdu mitään, ellen laita sitä liikkeelle. Siksipä yhtälö oli ihan mahdoton, kun ostin meidän viimeisen Euroopan-kiertueen aikoihin talon, joka osoittautui ihan homehelvetiksi. Kävimme monen vuoden oikeustaistelun ja lähipiirissä menehtyi ihmisiä.
Tilanne vei burnoutiin saakka, eikä Vapola kokenut olevansa vuosikausiin toimintakunnossa. Samalla Winterborn yritti kuitenkin tehdä musiikkia. Vapolan mukaan uuden albumin rummutkin on äänitetty jo vuonna 2012.
– Siihen mennessä biisit oli tehty valmiiksi, lukuun ottamatta avausraita Another Sleepless Nightia, joka koki viimeisen muodonmuutoksen hardrockimmaksi vielä pari vuotta sitten. Muuten levy on ollut vuosia lähes muuttumaton.
Edes iäisyyden valmiina ollut levy ei tarkoita julkaistua levyä. Vapola hymähtää käyneensä ainakin kahdeksan vuoden ajan neuvotteluja eri levy-yhtiöiden kanssa. Jotkin niistä menivät lähes tappelemiseksi.
– Saimme ensimmäisen tarjouksen vuonna 2016, kun olimme itsekin sitä mieltä, että nyt levy on valmis. Ulkomailta tuli useampi tarjous, mutta diileihin kuului isoja pakotteita ulkomaan kiertueiden suhteen.
– Viisi lafkaa oli sitä mieltä, että Winterborn on liian monipuolinen bändi. Että pitäisi yksinkertaistaa musaa. Hetken aikaa olin jo sitä mieltä, että lopetan tämän homman ja keskityn töihin, futisvalmentamiseen, Harrikoihin ja muuhun, mutta… Ei se koira karvoistaan pääse. Huomasin, etten vain pysty olemaan tekemättä musiikkia.
Kysyntää löytyy yhä
Onni Winterbornin onnettomuudessa piilee siinä, että Break Another Day -albumilla saattaa olla tätä nykyä jopa enemmän tilausta kuin kymmenen tai neljätoista vuotta sitten. Korkealaatuista melodista metallia ei julkaista nykyään tarpeeksi.
– Amberian Dawnin Jukka Hoffrén oli taannoin yhteydessä, että on tosi siisti juttu, kun tällaista metallia ylipäänsä vielä tehdään tai varsinkin julkaistaan, joten aika on todellakin muuttunut, Vapola pohtii.
– Olin mä epäillyt, onko tämä vanhanaikaista. Mua tsempattiin, ettei asia ole niin. Silti vielä vuonna 2016 olin sitä mieltä, että levy kuulostaa ihan hirveältä ja aikaa oli kuulunut liikaa, joten sitä piti masteroida vähän uudelleen ja sovitella joitakin juttuja uusiksi. Huomasin aikaa kuluneen niin paljon, että kynnys julkaisulle kasvoi.
Vapola myöntää, että levyn miksannut ja masteroinut basisti Pasi Kauppinen sai kestää vuosien mittaan kaikenlaista.
– Viisitoista vuotta on niin pitkä aika, että musiikkimaku ehtii muovautua monta kertaa. En tiedä, edustaako Break Another Day enää täysin sitä, mitä minä olen tai mitä Winterborn nyt on, mutta tuostakin ajatuksesta piti vain päästä yli.
– Viime joulukuussa mä vaan sanoin itselleni, että tämä on tosi hyvä levy, jätkät soittaa helvetin hyvin, jokainen heistä on parempi soittaja kuin minä, ja Teemu [Koskela] laulaa niin komeasti, että levy on julkaistava nyt.
Aiemmin mainittu Another Sleepless Night on levyn kappaleista lähimpänä ”tämän päivän Winterbornia”. Biisiä käytiin tuottamassa Jimmy Westerlundin kanssa Los Angelesissa asti.
– Biisi haki muotoaan kauan. Sitä soitettiin 14 vuotta sitten keikoillakin, eikä se meinannut toimia täysin, Vapola sanoo.
– Oli hankalaa antaa biisi jollekin toiselle revittäväksi kappaleiksi. Jimmy toi kuitenkin siihen uutta kulmaa ja siitä aukesi sellaiset padot, että biisi muuttui vielä tuonkin jälkeen hieman ja löysi viimein tämänhetkisen muodon.
Vapola kertoo ymmärtäneensä, että yksinkertaisen musiikin tekeminen hyvin on lopulta kaikkein vaikeinta: nopea proge olisi helppoa maskeerata vaikuttavan kuuloiseksi, mutta simppeli melodia vaatii paljon enemmän.
– Oma lähtökohta biisinkirjoittajana on, etten edes kuuntele kauheasti raskasta musiikkia, ja koko bändi vasta laajasti kaikkea kuunteleekin. Ilahduttavin palaute, mitä olen uudesta levystä saanut, on ollut se, että jos Sting tekisi raskasta musiikkia, tämä voisi olla sen tekemää. Sehän on mahtava vertaus, koska arvostan Stingiä todella paljon.
Takana loistava tulevaisuus
Onko Break Another Day täysiverinen paluu, jolle seuraa jatkoa upouuden Winterborn-musiikin ja kiertueiden merkeissä?
Kysymys pistää Vapolan mietteliääksi. Kitaristi sanoo, että pöytälaatikosta löytyy viitisenkymmentä julkaisematonta kappaletta.
– Kyllä fokukseni on jo ihan täysin neljännessä levyssä, ja sen on oltava loistava, Vapola linjaa lopulta. Hän jatkaa, että kiertueet ovat kysymysmerkki, mutta keikkailu olisi ainakin jollain tasolla haaveissa.
– Ensimmäistä kertaa Winterbornin historiassa ollaan tilanteessa, jossa biisejä on liikaa. Yhäkin lafkat haluaisivat, että me tehtäisiin koko levy pelkkää hard rockia tai sitten pelkkää poweria, mutten näe siinä mitään järkeä. Päinvastoin. Seuraava levy tulee taatusti olemaan vielä monipuolisempi ja kokeellisempi, soundienkin osalta.
Vaikkei pitkä tauko ollut suunniteltu juttu, siinä on myös etunsa. Bändi toimii nyt täysin paineettomasti ja voi tehdä mitä vain. Paineet jäivät 2000-luvulle.
– Jo Cold Reality [2006] oli arvostelumenestys. Mentiin Frankfurtiin aloittamaan Doro-kiertue ja nähtiin heti kentällä itsemme Metal Hammerin kannessa, Vapola naureskelee
– Mietin välittömästi, että seuraavan levyn pitää olla parempi ja raskaampi ja bändin täytyy tehdä sitä ja tätä, mutta nyt sen ei tarvitse tehdä väkisin mitään. Nyt mun ei tarvitse miettiä tulevia tai sitä, elänkö musalla vai en.
Ihan täysin mitä jos -spekuloinnilta Vapola ei ole itseään säästänyt. Hän on arvuutellut, millaista hänen elämänsä olisi voinut olla, jos Winterborn olisi jatkanut nousukiitoaan 2000-luvun lopusta eteenpäin.
– Olen monesti palannut miettimään vuosien 2009–2010 rundeja. Missä tikissä bändi oli tuolloin ja millaisia yleisön reaktiot jossain bussin luona keikkojen jälkeen olivat. Kyllähän potentiaalia jäi lunastamatta hurjasti.
– Ensimmäisen levyn aikoihin mulle aukesi mahdollisuus liittyä muutamaankin isoon bändiin, mutta halusin tehdä omaa juttua. Jo Winterbornin meno oli rundeilla niin sekopäistä, että Bodomin kanssa kiertänyt managerikin ihmetteli meidän sekoilua. Voi siis olla ihan hyvä, ettei hommat lähteneet meidän osalta ihan käsistä, hah hah!
Vapola päättää juttutuokiomme paljastamalla, että hänen pöytälaatikostaan löytyy 200 sivun verran kirjoituksia puolivakavalla työnimellä ”Epäonnistuneen muusikon muistelmat”.
– Mun oli jossain kohtaa pakko purkaa tuntojani ja muistojani paperille ihan terapiaprojektina. En todellakaan tiedä, tulenko ikinä tekemään noilla teksteillä yhtään mitään, mutta kuka tietää… Ehkä nekin saadaan vielä luettavaksi.
Julkaistu Infernossa 4/2024.