Vansidian on ollut kasassa viitisen vuotta. Mikä potkaisi bändin käyntiin?
– Vitsistähän se lähti, niin kuin kaikki parhaat ideat, liidikitaristi ja säveltäjä Matti Meri-Huhti tokaisee.
– Oltiin basistimme Jyrin [Niinikoski] kanssa samoissa varpajaisissa, ja tuli siinä puheeksi, että olisi nättiä joskus jamitella jotain. Parin tunnin höpöttelyn jälkeen Jyri soitteli Joonalle [Törmä, ex-rumpali] ja ekat reenit sovittiin jo tulevalle viikonlopulle. Kustaalta [Tuori, rytmikitara] ei edes kysytty, haluaako se mukaan, vaan ilmoitettiin, että ensi viikonloppuna on muuten bänditreenit.
– Vuoden verran ehdittiin vedellä instrumentaalicovereita ja joitakin omia biisejä, kunnes oli aika etsiä laulaja. Juha [Tretjakov] oli tuttu vanhoista opiskelubileistä, ja sitä ei tarvinnut hirveästi suostutella mukaan. Juhan liityttyä alettiin miettiä enemmän tosissaan, voisiko tästä kokeilla tehdä jotain suurempaa.
Reflecting the Shadows -esikoisenne on laadukasta jälkeä. Onko lopputulos sitä, mitä lähditte alkujaan hakemaan?
– Ainakin henkilökohtaisesti olen hyvin tyytyväinen ja ylpeä tuotoksestamme, Tretjakov sanoo.
– Prosessi oli pitkä, mutta potkimme toisiamme erinomaisiin suorituksiin ja soundeihin. Mielestäni se näkyy levyllä tavoitteisiin pääsynä. Soundi tulee toki vielä jatkossa jalostumaan.
– Kyllä tähän lättyyn voi olla tyytyväinen, Meri-Huhti peesaa.
– Aivan täydellistähän siitä ei tullut, mutta jos siihen olisi haluttu päästä, olisi saattanut vierähtää se toinen viisi vuotta. Seuraavalla lätyllä koetetaan päästä taas vähän lähemmäs sitä meidän ”täydellistä soundia”, joka ei ole liian tuotettu ja prosessoitu.
Minkälaiset raamit olette asettaneet musiikillenne?
– Raamit on rikottu ja heitetty menemään, Meri-Huhti murjaisee.
– Tarkoitus on yhdistellä metallin kaikkia eri tyylilajeja ja katsoa, millaista saadaan aikaan. Pohja pysyy vankasti heavyssä, ja vaikka vaikutteita tulee muualtakin kuin metallista, kai me silti pysytään metallibändinä. Syntikoita ja elektronisia elementtejä musaamme ei tosin tule missään vaiheessa, koska meillä ei ole syntikansoittajaa ja taustanauhat ovat sieltä syvimmästä helvetistä.
Melodeathiä on kritisoitu jo kauan mielikuvituksettomuudesta. Mitä uutta ja omaa teillä on tuoda genreen?
– Siihen tylsyyteen mekin olemme halunneet muutosta ja tuoda jotain uutta kentälle, Tretjakov myöntää.
– Vanhan liiton heavy metal ja dödishän tässä lähtökohtaisesti kohtaavat. Emme ole myöskään turboahtaneet soundiamme tuhansilla kerroksilla ja kompressoinnilla, vaan lopputulos on ilmava ja aito, mutta soundillisesti murskaava.
– Niin, sitä ollaan mietitty, että kaikki kuulostaa nykyään samalta ja soundit on muoviset, Meri-Huhti pohdiskelee.
– Halutaan tuoda vähän vanhan liiton soundia peliin ja soitosta saattaa löytyä virheitäkin. Eri metallilajien yhdistely ei sinänsä ole mitään täysin uutta, mutta koetetaan tehdä se jotenkin uniikimmin.
Retropelit ovat vaikuttaneet melodioihinne. Löytyykö uudemmista videopeleistä mitään sävellys- tai sanoituspuolta inspiroivaa?
– Retropelipuolelta on haettu inspiraatiota, mutta sanoituksiin ovat vaikuttaneet myös scifi, kauhuelokuvat ja sarjat, Tretjakov listaa.
– Myös tiedepodcastit olivat kovassa kuuntelussa tekstien kirjoittamisen aikaan. Tai ovat ne vieläkin. Uudemmista videopeleistä mainittakoon kuitenkin Witcher-, Elder Scrolls- ja Dead Space -sarjat.
Julkaistu Infernossa 6/2023.