Bändinne vaikuttaa suht tuoreelta kokoonpanolta. Mistä homma lähti liikkeelle?
– Kitaristi Santtu pisti bändin kasaan studioprojektina. Alun perin ei ollut aikomusta keikkailla yhtään, mutta kun tuli kyselyitä ja saatiin Jennika mukaan bassoon, tilanne muuttui, laulaja Sisli kertoo.
Ecdysis-debyyttinne junttaa alkuaikojen Beherit-menosta crust- ja punkhommiin asti. Oletteko määritelleet yhtyeelle jonkin tiukan musiikillisen linjan?
– Sellaista aika neandertalilaista menoa luolassa. Death metal on ehkä se nimittävä tekijä. Yhtyeen jäsenten taustat ja kiinnostuksenkohteet suodattuvat ja tiivistyvät tietysti aina jollain tavalla siinä mukana.
Jo kappaleidenne nimet kertovat, että kyse ei ole verestä ja suolenpätkistä, mistä konkreettisimpana esimerkkinä suoraviivainen Fuck Ecofascism.
Mitä osaa politiikka näyttelee teksteissänne?
– Poliittinen itseilmaisu musiikin kautta mahdollistaa niin turhautumisen ja vihan kanavoinnin kuin ideoiden levittämisen odottamattomiin suuntiin. Ecdysis-levyssä on vahva ympäristöteema, jonka keskiössä on kapitaloseeni.
– Kyseistä termiä on ehdotettu korvaamaan antroposeeni-käsite. Sen sijaan, että väitettäisiin jonkin abstraktin ihmisyyden itsessään johtaneen massiiviseen ilmastokriisiin ja luontokatoon, pureudutaan fossiiliriippuvaiseen ylikuluttavaan tuotantojärjestelmään tämänhetkisen monikriisin aiheuttajana. Tosin antroposeenikin on sittemmin hylätty geologisen ajanjakson kuvaajaterminä sen ilmeisten puutteiden vuoksi. Historiaa on hankalaa kirjoittaa nykyhetkestä käsin.
Albumin kannessa on melko apokalyptinen tunnelma. Onko ihmiskunnalla mielestäsi tulevaisuutta?
– Sitä on oikeastaan aika yhdentekevää miettiä. Varmasti jossain muodossa on. Usein kelat tästä lähtevät banaalille Mad Max -kierteelle, jossa nähdään joku nihilistinen vahvimman oikeuteen perustuva kaupunkidystopia.
Sislin mukaan tämän näköalattomuuden vallassa on helppoa oikeuttaa oman välinpitämättömän passiivisuuden jatkuminen.
– Se on jotenkin aika loppuunkaluttua. Mielekkäämpää olisi miettiä, kuinka mahdollisimman monelle voitaisiin taata tulevaisuudessakin ihmisarvoinen elämä ja ympäristö, jossa on mahdollista elää kestävästi ja monilajisesti elonkirjoa kunnioittaen.
– Ihmiskunnalla on tulevaisuutta, jos se kykenee pääsemään kuiville fossiiliriippuvuudestaan korvaamatta sitä uudella kestämättömällä resurssilla. Se voi tarkoittaa elämää jonkin raunioilla niitä korjaten ja ylläpitäen, tai sitten jotain uutta nykyisen järjestelmän sisällä tai rinnalla rakentaen tai sitä purkaen. Nykyhetki itsessään on aika apokalyptinen tai jopa surrealistinen, jos sitä pysähtyy tarkastelemaan.
Julkaistu Infernossa 5/2024.