Power metal -yhtye Edguyn ja metallioopperaprojekti Avantasian isällä Tobias Sammetilla on läheinen suhde Suomeen. Ehdin hädin tuskin esitellä itseni puhelun aluksi, kun muusikko alkaa jo kerrata muistojaan parinkymmenen vuoden takaa.
Niin Edguyn kuin Avantasian alkuaikojen levyistä monet on miksattu ja masteroitu Helsingin Finnvox-studiolla.
– Jos kotikaupunkiani ei lasketa, olen todennäköisesti viettänyt kaikista maailman paikoista eniten aikaa juuri Helsingissä, Sammet kertoo innoissaan.
– Suurin osa noista levyistä tehtiin kesällä. Silloin oli aina kivaa ja saattoi valvoa käytännössä läpi yön, mutta talvet taas… Aurinko nousee aamukymmeneltä ja laskee puoli kolmelta iltapäivällä. Se tuntui aluksi tosi oudolta. Onhan meillä Saksassakin talvi, mutta Suomen talvet ovat paljon kylmempiä ja pimeämpiä!
Nyt pölkyllä on kuitenkin kymmenes Avantasia-albumi, helmikuun lopussa ilmestynyt Here Be Dragons. Sammet aloittaa vitsaillen, ettei kymppi ole sen hassumpi luku kuin 13 tai 15.
– Kelailen videonauhaa joskus taaksepäin, ja tottahan se on, etten ole välttämättä ollut kaikkein laiskin kaveri. En pidä itsestäänselvyytenä, että olen tehnyt 47 vuoden ikään mennessä kymmenen albumia sekä Edguyn että Avantasian kanssa. Siihen päälle vielä livelevyt, ep:t ja mitä kaikkea.
– Itsenikin yllättää se, että vielä kahdenkymmenen albumin jälkeenkin minusta tuntuu, ettei ihan jokainen biisi kuulosta joltakin, mitä olen kirjoittanut aiemmin. Olen iloinen, että uusi levy tuntuu tuoreelta, iskevältä ja uniikilta. Siinä on yllättäviäkin juttuja, mikä ei todellakaan ole läpihuutojuttu kahdenkymmenennen levyn tai kymmenennen Avantasia-albumin kohdalla!
Peto on irti
Here Be Dragons on iso ja eeppinen, kuten Avantasian levyt aina, mutta siinä on jonkinlaista uutta energiaa, puhtia ja varmuutta. Sammetilla on teoria, miksi näin on.
– Kaksi viimeisintä Avantasia-levyä eli Moonglow [2019] ja A Paranormal Evening with the Moonflower Society [2022] olivat minulle henkisesti todella tärkeitä. Käsittelin niillä ympärilläni velloneita ajatuksia ja asioita, jotka minun oli saatava sydämeltäni. Henkilökohtaisia juttuja, jotka liittyvät kaikkien näiden vuosien työtahtiini.
Sammet arvioi tehneensä vuosien 2000–2015 aikana enemmän töitä kuin tajusikaan. Hän kertoo elämänsä olleen yhtä odotusten täyttämistä, eikä hän edes huomannut sitä, sillä työnteko tuntui mukavalta. Hurja tahti jätti silti jälkensä.
– Lopulta minun oli pakko pysähtyä, sillä tietyt asiat eivät enää sopineet minulle. Sain siitä paljon kritiikkiä. Minun täytyi kuitenkin käsitellä ajatuksiani, panna ne järjestykseen ja parannella itseäni.
Kun Sammet aloitti Here Be Dragonsin työstämisen, hän oli löytänyt sisäisen rauhan eikä kantanut enää taakkaa.
– Halusin vain tehdä albumin, jolla lähden seikkailulle. En välittänyt tavanomaisesta monimutkaisesta tarinajatkumosta, joka on ollut joskus kuin pallo jalassani. Se on omiaan tekemään hallaa luovuudelle, sillä jokaisen biisin täytyy olla kytköksissä tarinaan. Ajatellaanpa, että haluaisin tehdä kolmosbiisistä balladin. Se ei käy päinsä, sillä siinä vaiheessa tarinaa kääpiöt juoksevat metsän läpi.
– Tällä albumilla halusin mennä sinne, mihin se minut vie. Sallin levylle jopa sellaisia biisejä kuin Creepshow’n, jossa on pientä kieli poskessa -meininkiä. Viisi vuotta sitten olisin miettinyt, voinko tehdä tuollaisen biisin. Eikö se sopisi ennemmin Edguylle? Voinko laittaa sen tälle levylle? Vai täytyykö minun muuttaa koko albumia?
– Nyt olen itsevarma, jos jokin ajatus tuntuu minusta hyvältä. Tein kymmenen biisiä, jotka tulivat ulos helposti ja kepeästi. Tekoprosessi muistutti minua hieman Edguyn Hellfire Clubin [2004] tekemisestä. Itse sävellysprosessi ei ollut samanlainen, mutta olin samalla tavalla täynnä voimaa ja energiaa. Täynnä kusta ja etikkaa, kuten amerikkalaiset sanovat! Levyn tekeminen tuntui tosi hyvältä, eikä siihen liittynyt mitään negatiivista.
Tarinajatkumosta luopuminen oli Sammetille suuri helpotus.
– Ironista kyllä uusi albumi on ehkä tihein ja tiivein tekemäni kokonaisuus. Levy on kuin kokoelma tarinoita yhdestä kirjasta, eri osasia samasta asiasta. Biiseissä on mieletöntä yhteenkuuluvuutta, mutta ne kantavat itsensä myös omillaan.
– Nimikappale toimi eräänlaisena ohjaavana teemana. Here Be Dragons, ”täällä on lohikäärmeitä”, on termi, jota käytettiin muinaisissa merikartoissa. Se tarkoitti kartoittamatonta aluetta ja potentiaalista vaaraa. Sieltä saattoi löytää mitä tahansa, joten sinne ei kannattanut mennä. Tuo on mielestäni hieno kielikuva sille, miten lähestyin albumia.
Albumin kappaleet käsittelevät eskapismia sekä itsensä, omien vahvuuksiensa ja rohkeuden löytämisen teemoja.
– Phantasmagoria kertoo 1900-luvun alun illusionistien esityksistä, joissa he esittivät kutsuvansa esiin aaveita. Katsojat tietysti tiesivät, että se on vain silmänlumetta ja hokkuspokkusta… Mutta kaikesta, mitä uskomme ja näemme, jää jälki alitajuntaamme. Friedrich Nietzsche sanoi: ”Kun katsot kauan pimeyteen, katselee myös pimeys sinuun.” Eli kannattaa pitää varansa, sillä jopa silmänlume voi sekoittaa pään, jos sen pariin jää liian pitkäksi aikaa.
– Unleash the Kraken puolestaan käsittelee sisäisen aaveen kutsumista. Sitä, kun kaivaa sisimmästään jotain todella rankkaa negatiivista paskaa ja kääntää sen positiiviseksi rakettipolttoaineeksi. Olen tehnyt sitä koko ikäni.
Sammet myöntää, että kyseiset aiheet ovat hevilyriikoissa tavanomaisia.
– Ne on kuitenkin kiedottu tarinoihin, jotka voisivat hyvin olla jostakin kauniista satukirjasta. Metaforien kirjasta. En tiedä, onko siinä aineksia konseptiksi. Siitä olen kuitenkin täysin varma, ettei tämä ole mikään metalliooppera, jossa tontut juoksevat metsässä yrittäen suojella henkimaailmaa katoliselta kirkolta. Kuka hemmetti keksi noin typerän konseptin vuonna 1999, hän nauraa.
Uusia ja vanhoja ääniä
Here Be Dragonsin vierailijakaartiin kuuluu joukko tuttuja laulajia. Michael Kisken, Ronnie Atkinsin ja Bob Catleyn kaltaisten vakiohahmojen lisäksi levyllä esiintyy kaksi ensikertalaista: nykyinen Kamelot-laulaja Tommy Karevik ja H.E.A.T-solisti Kenny Leckremo. Kumpikin debytoi Avantasian livekokoonpanossa viime kesänä.
– Tutustuin Kennyyn vuonna 2009, kun H.E.A.T soitti Edguyn lämppärinä. Yhteytemme katkesi vuosien mittaan, mutta törmäsimme uudestaan kesällä 2022 – itse asiassa Suomessa, Oulussa! Sanoin silloin Kennylle, että hän laulaa vielä jonakin päivänä Avantasiassa. Sehän toteutui viime vuonna. Hän on loistava ystävä ja esiintyjä, joten halusin hänet mukaan myös levylle.
– Vastaava juttu kävi Tommyn kanssa. Hän on mieletön laulaja, hänellä on hyvin uniikki ääni ja uskomaton tekniikka. Paljon parempi kuin minulla! Kuulostan hyvänä iltana melko uskottavalta kopiolta Geoff Tatestä. Huonona taas aivan hevoselta.
Kumpikin laulaja tullaan näkemään myös kuluvan kevään kiertueella, joka pysähtyy ilahduttavasti myös Suomessa. Sammet on innoissaan uusista vahvistuksista ja etenkin Leckremon laajasta skaalasta.
– Opin tuntemaan Kennyn AOR- tai hard rock -solistina, mutta hänestä on kuoriutunut mahtava hevilaulaja. Hän ymmärtää sekä hevi- että rokkiaspektin ja pystyy kumpaankin tyyliin. Juuri sellaista monipuolisuutta tarvittiin Against the Windiin, joka on nopea ja raskas power metal -biisi.
Kahden uuden äänen lisäksi albumilla vierailee yksi yllättävämpi hahmo. Entinen Kamelot-laulaja Roy Khan duetoi Sammetin kanssa kappaleessa Everybody’s Here Until the End. Miestä on kuultu Avantasiassa viimeksi The Scarecrow -albumilla vuonna 2008.
– Jotkut varmaan kuvittelevat, että kahden Kamelot-solistin pestaaminen oli markkinointitemppu. Minä en näe asiaa niin, koska en yhdistä Royta enää siihen bändiin.
– Albumi on aika raskas ja vauhdikas, joten halusin päättää sen eeppisellä balladilla. Kun olin laulanut demon, huomasin, että kappale kaipaa toistakin lauluääntä. Tarvitsin tyypin, jolla on tosi syvä ja voimakas soundi. Yleensä haen Avantasian biiseihin laulajaa, joka voi vetää korkeatkin nuotit, mutta tässä tapauksessa tilanne oli päinvastainen. Yksinkertaisesti vain päätin kysyä Royta mukaan.
Ghostlightsista (2016) eteenpäin Avantasian levyillä on toistunut tuttu kaava. Sammet esittää aloituskappaleen yksinään ja kaikissa muissa biiseissä kuullaan vierailijoita. Tällä kertaa Sammet sooloilee avausraidan lisäksi myös Unleash the Kraken -kappaleen.
– Mietin pääni puhki, mutta en keksinyt ketään, joka sopisi biisiin tai vetäisi sen paremmin kuin minä. Päätin antaa itselleni hieman aikaa valokeilassa ja hoitaa homman yksin. Olen nykyään taas siinä tilassa, että nautin laulamisesta.
– Biisi on kuin rehevämpi versio jostain, mitä Edguy olisi voinut julkaista 20 vuotta sitten. Kappale on power metalin ytimessä. Rakastan sitä! En halua kuulostaa täydellisen egoistiselta mulkulta, mutta olen lopputuloksesta tosi onnellinen.
Aluksi Sammet suunnitteli esittävänsä yksin myös levyn päätösbiisin, sillä se on hänelle niin henkilökohtainen.
– Se on eräänlainen tribuutti vuonna 2013 kuolleelle isälleni. Toisinaan tunnen hänet yhä vierelläni. En näe hänen istuvan vieressäni tai mitään, mutta tunnen jonkin hengen läsnäolon. Se saattaa näyttäytyä käytökseni tai tekemieni päätösten kautta. Niin kauan kuin hengitän, hän on täällä kanssani.
– Lopulta pyysin Royta mukaan, sillä kappale vaati sitä. No, minä kirjoitin ja tuotin biisin, soitin siihen pianoa ja vedin suurimman osan lauluista ja taustoista. On se silti minun biisini, vaikka joku muukin laulaa siinä vähän.
Omat säännöt
Avantasia on nykyisin hyvin erilainen projekti kuin vuonna 1999, jolloin Sammet pystytti sen perustukset. Alkuperäinen visio oli tehdä vain kaksi albumia eli The Metal Opera (2001) ja The Metal Opera Part II (2002).
– Levyissä oli valtava työ. Etenkin, kun ottaa huomioon, että olin silloin parikymppinen kokematon kakara! Olin vain onnellinen, että sain homman hoidettua ilman suurempia vahinkoja enkä mennyt vararikkoon. Kun albumit olivat valmiita, totesin, etten tee moista enää koskaan.
– Aloitin soololevyn tekemisen vuonna 2006. Siinä vaiheessa olin kerryttänyt valtavasti kokemusta ja solminut uusia suhteita musiikkimaailmassa. Kun ensimmäinen biisi The Scarecrow oli valmis, jouduin toteamaan, ettei tämä kuulosta miltään soololevyltä. Lost in Space olisi ehkä voinut olla Tobi-soolomatskua, mutta The Scarecrow oli massiivinen juttu.
Sammet päätti herättää Avantasian henkiin. Osittain siksikin, että hänelle sateli aivan liian hyviä tarjouksia.
– Meitä pyydettiin pääesiintyjäksi Wackeniin. Aluksi halusin kieltäytyä, sillä olin peloissani. Sitten mietin asiaa siltä kantilta, että minulle tarjotaan valtavasti rahaa siitä, että esiinnyn maailman isoimman metallifestivaalin vetonaulana 80 000 ihmisen edessä. Ei sellaista voinut sivuuttaa. Samaan aikaan tarjouksia alkoi tulla ympäri maailmaa. Ei siinä auttanut kuin hypätä mukaan!
Sammet kokee, että hänen musiikillinen lähestymistapansa on pysynyt aina samana.
– Olen tehnyt sitä, mitä olen halunnut tehdä. Päällimmäinen tavoitteeni on ollut olla onnellinen ja luoda musiikkia jota rakastan. Minusta tuntuu, että minulla on nyt enemmän sanottavaa kuin koskaan aiemmin. Voin viimein sanoa Avantasian kautta kaiken mitä haluan. Se on mieletön tunne.
On myös toinen asia, joka ei ole muuttunut vuosien varrella: Sammetin itsepäisyys.
– Ihmiset, jotka eivät tunne minua, saattavat helposti luulla minua egomaanikoksi. Tiedän mitä haluan ja milloin kannattaa taistella sen puolesta. Minulla on sisua ja sinnikkyyttä tehdä sitä, mihin uskon. Silloinkin, kun muut kyseenalaistavat minut, tai kun kyseenalaistan itse itseni.
– En luule tietäväni kaikkea, mutta loppupeleissä teen päätökset oman mieleni mukaan. Se on asia, jota en aio hylätä koskaan – mieluummin lopetan musiikin tekemisen kokonaan! Kuulen musiikistani monenlaisia kommentteja, mutta en välitä muiden mielipiteistä vittuakaan.
– Kuuntelen neuvoja kokeneemmilta muusikoilta tai ystäviltäni, mutta en tietokoneen ääressä istuvilta ihmisiltä, joita en ole eläessäni tavannut. Minun on välttämätöntä tehdä päätökset itse, eikä sillä ole mitään tekemistä egoilun kanssa. Se on iloa ilon etsimisestä. Ilon, joka on välttämätöntä, jos tekee töitä niin kovasti kuin minä teen.
Sammet kertoo, että häntä on usein pyydetty kirjoittamaan biisejä muille artisteille ja menestyneillekin bändeille. Hän ei ole lämmennyt ajatukselle, koska ei usko, että nauttisi sellaisesta musiikin tekemisestä.
– En voi työskennellä kuin jokin tehdas, joka sylkee ulos biisejä tilaustyönä. En ole töissä Kotipizzassa! En halua kysyä ihmisiltä, paljonko voin laittaa juustoa. Laitan juuri niin paljon juustoa kuin itse haluan, enkä voi kuin toivoa, että se passaa muillekin. Jos ei, niin heidän täytyy etsiä joku muu leipomaan pitsansa, Sammet nauraa.
Onko vielä jotain, mitä haluaisit saavuttaa Avantasian kanssa jonakin päivänä?
– Tarkoitatko, että haluaisinko heittää keikan Marsissa, Madison Square Gardenissa tai Tokion Budokanissa? Tietysti haluaisin! Muuten minulla ei ole mitään tavoitelistaa. Olisi aika kiittämätöntä mennä jututtamaan jotain jumalaa, spagettihirviötä, lampun henkeä tai keijukaista ja antaa lista asioista, jotka haluan vielä saavuttaa. Hän tuumaisi, että on tehnyt eteeni niin paljon viimeisen 47 vuoden aikana – eikö mikään riitä?
– Tähänastinen elämäni on ollut mahtavaa, eikä minun tarvitse saavuttaa enää mitään sen erikoisempaa. Kunhan voin mennä eteenpäin ja jatkaa sen tekemistä, mitä rakastan. Siitähän elämässä on kyse. Tällä hetkellä nautin elämästäni ja siitä mitä teen, joten asiat eivät voisi olla paremmin.
Sammet on kiitollinen kaikesta vuosien varrella saamastaan tuesta ja siitä, että hänellä on ollut ylipäänsä mahdollisuus toteuttaa itseään muusikkona.
– Olen etuoikeutettu, kun olen voinut tehdä elämässäni jotain hyödyllistä sen sijaan, että olisin jokin putkimies. Ei lainkaan sillä, etten pitäisi putkimiehiä hyödyllisinä tyyppeinä. Itse asiassa yksi parhaista ystävistäni on putkimies. Mutta minä… minulla on peukalo keskellä kämmentä. Sanotaan, että Saksan talous on tällä hetkellä tosi huonossa jamassa. Jos minä ryhtyisin putkimieheksi ja yrittäisin korjata asiat, koko Saksa olisi sen jälkeen aivan kusessa!
Lopuksi muusikko heittää pari lohdullista sanaa kaikille, jotka pitävät sormia ristissä Edguyn paluuta odotellen.
– En ole menettänyt kaikkea toivoa. En sukella syvemmälle aiheeseen, mutta ehkä jonakin päivänä tapahtuu vielä jotain.
Julkaistu Infernossa 2/2025.