Heavy metal -legenda Judas Priest on julkaissut urallaan 19 studioalbumia, johon mahtuu niin klassikkoja kuin myös vähemmän hohdokkaita hetkiä. Basisti Ian Hill keskusteli yhtyeen tuotannosta tuoreessa Chris Akinin haastattelussa ja tältä kysyttiin, löytyykö bändin katalogista levyjä, joiden tekeminen on jälkikäteen kaduttanut muusikoita.
”Point of Entry (1981) oli ehkä ensimmäinen kerta, kun otimme sivuaskeleen. Ajattelimme, että ehkä meidän pitää lähteä hieman kaupallisempaan suuntaan ja sinne me sitten suuntasimme. Tarkoituksemme oli hyvä, mutta levy sai ristiriitaisen vastaanoton. Palasimme tietysti ruotuun heti Screaming for Vengeancella (1982) ja näin”, Hill toteaa.
”Sama kävi Turbon (1986) kanssa. Olimme juuri tehneet Defenders of the Faithin (1984) ja tulimme sen tien päähän. Olisimme helposti voineet tehdä toisen Defendersin, mutta emme missään nimessä halunneet sitä. Sitten Roland tuli ja antoi meille kokeiltavaksi ensimmäisiä kitarasyntetisaattoreitaan. Ajattelimme, että ehkä tässä on se seuraava juttu. Ja jälleen se levy vei meiltä paljon faneja, mutta saimme myös paljon uusia, joten kaupallisessa mielessä homma meni tasan.”
Puheeksi tulee myös vuonna 2008 ilmestynyt kunnianhimoinen Nostradamus-konseptialbumi. Tuplamittainen, 1500-luvulla eläneeseen lääkäri-astrologi-kirjailija Nostradamukseen ja tämän tunnettuihin kirjoituksiin pohjautunut levy poikkesi bändin totutusta tyylistä ja saikin sen vuoksi faneilta hyvin kädenlämpöisen vastaanoton. Loudwire myös nimesi sen hiljattain yhtyeen toiseksi huonoimmaksi levyksi. Hill ei kuitenkaan pidä levyä epäonnistuneena, vaikka se yleisestä linjasta poikkeaakin.
”Meidän vain piti saada se ulos itsestämme. Se on niitä levyjä – se on pitkä ja monimutkainen ja suunniteltu kuunneltavaksi yhdellä istumalla. Se on yksi syy sille, miksi emme soita levyn biisejä keikoilla. Se on ytimeltään hieno heavy metal -levy, mutta siltä on vaikea valita mitään biisiä, joka toisi settiin jotain lisää”, Hill tuumii.
