Uuden levynne nimi on Hellhole. Kuvastaako se maailmaa yleisesti?
– Se kuvastaa ehdottomasti tätä maailmaa ja siinä elämistä, kitaristi-laulaja Joona Kyrö nyökkää.
– Nimi kuvaa kokonaisuuden tunnelmaa ja heijastelee teemoja, jotka pyörivät kapitalismikritiikin ja siihen liittyvien tunnetason kamppailujen ympärillä. Yhteiskunnallinen näköalattomuus, modernin elämän autius sekä siitä seuraavat epätoivo ja inho ovat keskeisiä teemoja. Hellhole ei ole sinänsä ”koronalevy”, mutta siitä näkee ja ehkä myös kuulee, että se on tehty ja kirjoitettu pandemian aikana. Tämä ilmenee muun muassa siten, että tekstit ovat melko fragmentaarisia ja moniäänisiä.
Uutuus vaikuttaa tasapainoisimmalta tuotokseltanne tähän saakka. Minkälainen levy on omasta mielestänne?
– Se on mielestämme parasta Rats Will Feastiä, kaikkein hiotuin ja harkituin kokonaisuus. Hommaa vietiin sävellysten ja sovitusten osalta entistä äärimmäisempään suuntaan, ja yleissoundi on edellisiä julkaisuja raskaampi.
– Aggressiivisuus, kokeellisuus, kaoottiset rytmit ja paikoin psykedeeliset melodialinjat ja äänimaisemat pääsevät oikeuksiinsa. Vaikka musiikki on intensiivistä ja kaoottista, haluttiin, että biiseissä on koukkuja ja tietynlainen draaman kaari.
Lauluista vastaavat kaikki bändin jäsenet. Miten olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun?
– Halusta ilmaisun monipuolisuuteen. Homma lähti siitä, että kun meidän musa ei ole mitään maailman yksinkertaisinta soittaa ja kaikki joutuvat keskittymään myös instrumentteihinsa, laulujen jaottelu eri jäsenille helpottaa kaikkien suorituksia.
– Kun lauluosuuksien jakamista jatkettiin vuosien varrella, alettiin jaotella niitä enemmän kunkin omaan huutotyyliin perustuen. Biisejä säveltäessä ja lauluja sovittaessa mietitään, missä kohdassa kenenkin ääni kuulostaisi parhaalta ja onko kenenkin soitto-osuus sellainen, että sen pystyy soittamaan samalla kun laulaa.
Mistä suurimmat musiikilliset innoittajanne löytyvät?
– Kuuntelemme musiikkia monipuolisesti myös punkin ja metallin ulkopuolelta, ja kaikilla tuntuu olevan erilaiset musiikilliset taustavaikuttajat. Meitä kaikkia inspiroi vuosituhannen vaihteen hardcore ja metalcore, esimerkiksi Equal Vision Recordsin tai Deathwishin 2000-luvun alun katalogit. Musiikissamme kuuluu myös paljon muita vaikutteita. Niiden ja eri äänimaailmojen yhteen hiominen on välillä todella saumatonta, välillä turhauttavaa ja epämääräistä.
– Kun tuttujen bändit rikkovat rajoja ja soittavat omaperäisesti, se inspiroi meitäkin menemään seuraavassa riffissä entistä lujempaa. Suomessa esimerkiksi Surut, Dome Runner ja Gray State tekevät todella hyvää musiikkia.
Kiersitte taannoin useammankin maan verran Eurooppaa. Opettiko se bändielämästä jotain uutta?
– Euroopan-kiertue oli yksi tämän vuoden kohokohdista. Soitettiin yhteensä 15 keikkaa kolmessa viikossa ja kahdessatoista eri maassa, ja soitto hioutui yhteen todella hyvin. Pidemmällä kiertueella oleminen opetti, mitä bändissä soittaminen pohjimmiltaan on: yhdessäoloa ja toisten seurasta nauttimista, ihmisten kohtaamista ja vuorovaikutusta erilaisten yleisöjen kanssa.
– Kiertue oli myös osoitus diy-periaatteiden toimivuudesta. Rundi oli itse buukkaamamme ja osoitti, että tällaisten reissuja tekeminen on mahdollista ilman virallisia välikäsiä tai keikkamyyjiä. Hardcore-piireissä ympäri maailman riittää innokkaita ja taitavia tyyppejä. Se opetti myös massiivisen reissun realiteeteista, suunnittelusta, budjetoinnista, aikatauluttamisesta ja muusta. Kaikki tuo on tietysti raskasta ja vaatii paljon työtä, mutta on kiertueen toteutuessa äärimmäisen palkitsevaa.
Julkaistu Infernossa 7/2024.