Uusi pesti on Sanna Solanterälle paitsi suuri ilo myös tietynlainen helpotus. Ei ole kulunut kuin muutama kuukausi, kun laulaja kirjoitti My Favourite Nemesis -yhtyeensä lopusta. Aiemmin myös Fireprovenissa vaikuttanut Solanterä pohti tuolloin, ettei osaa kuvitella elämää ilman bändiä ja arvuutteli jopa, onko tässä hänen bändielämänsä loppu.
– Olin ollut eri bändeissä vuosia ja tehnyt tosi paljon töitä niiden eteen, jotta hommat menisivät eteenpäin, saataisiin keikkaa ja tehtäisiin musiikkia. En arvannut, että My Favourite Nemesisin tie olisi niin lyhyt, hän sanoo.
Samoihin aikoihin To/Die/For oli hieman käänteisessä tilanteessa: marraskuussa 2024 tiedotettiin, että 25 vuotta bändissä laulanut Jape Perätalo ei jatka joukoissa. To/Die/For halusi silti jatkaa.
– Kitaristi Joonas [Koto] laittoi viestiä, että kiinnostaisiko tällainen pesti. He olivat jo vähän miettineet minua tähän hommaan. Hetken mietittyäni otin paikan vastaan, Solanterä muistelee hymyillen.
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, ettei Solanterä ollut varsinaisesti hakenut bändiin.
– Kuulin, että paikka on auki, mutta luulin että he etsivät mieslaulajaa ja tosi erilaista kuin minä. Mulle ei tullut edes mieleen hakea bändiin.
– Onhan tämä erilaista musiikkia kaikkeen aiempaan tekemääni verrattuna. Onneksi olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen ja tässä pysytellään metallin puolella, ettei nyt ihan mihinkään poppiympyröihin tullut hypättyä.
Solanterä kertoo, ettei hän ole ollut mikään kovan linjan To/Die/For-kuuntelija. Yhtyeen hitit ovat kuitenkin tuttuja.
– He ovat kotoisin Kouvolasta, kuten minäkin, joten olen heidät tiennyt ala-asteelta asti. Vielä silloin en tietty arvannut bändiä kuullessani, että päädyn joskus siihen laulamaan!
Jape Perätalo on ollut To/Die/Forin ääni alusta asti. Uudelle laulajalle ei ole mikään helppo tilanne ottaa moista tonttia haltuun – varsinkaan, kun miestulkinta vaihtuu nyt naislauluun.
– Olen tehnyt paljon coverkeikkoja ja lähden treenaamaan biisejä aina melko samalla tavalla. Treenaan perusmelodiat ja teen niistä omanlaisia, Solanterä kertoo.
– To/Die/Forin tyypit sanoivat heti, ettei mun pidä matkia Japea, enkä ole sitten matkinutkaan. Laulan biisit omalla tavallani, ja joitakin juttuja oon joutunut laulamaan esimerkiksi oktaavia korkeammalta, joten äänissä on siinäkin mielessä eroa. Fraseerauksetkaan eivät mene ihan yksi yhteen.
Paneutuessaan To/Die/Forin laajaan tuotantoon Solanterä yllättyi erityisesti vähemmän tunnetuista biiseistä.
– Siellä on paljon kappaleita, joita en ollut koskaan aiemmin kuullut. Ne eivät ole varsinaisia hittejä, mutta olivat mun mielestä jopa niitä parempia, kuten In Solitude ja Like Never Before.
Kun yhtye tiedotti uudesta laulajastaan, kommenttikentät alkoivat täyttyä kirjavista lausunnoista. Moni kiitti bändiä menneestä ja kertoi fanituksensa päättyvän tähän. Suurempi osa oli kuitenkin vain hyvillään bändin taipaleen jatkumisesta ja toivotti uuden laulajan avosylin tervetulleeksi.
– Olin kieltämättä yllättynyt positiivisuudesta ja varautunut paljon pahempaan, Solanterä sanoo leveä hymy kasvoillaan.
– Naisena musabisneksessä on saanut tottua aika kovaan kommentointiin, jossa keskitytään vaikkapa uuden biisin sijaan pääasiassa ulkonäköön. Näillä kilsoilla on pitänyt muodostaa itselle aika paksu nahka.
Solanterän mukaan To/Die/For tulee kertomaan keikkasuunnitelmistaan myöhemmin keväällä, ja laulaja paljastaa, että uutta musiikkiakin on luvassa. Bändi ei siis tule jäämään vain vanhoja kappaleita esittäväksi kokoonpanoksi.
Jos sinulta kysytään, niin mitkä muiden bändien laulajanvaihdokset ovat olleet erityisen onnistuneita?
– Faith No More muuttui paljon paremmaksi ja lähti lentoon Mike Pattonin myötä. Myös Tesseractissa on vaihtunut solisti onnistuneesti pariinkin otteeseen.
Julkaistu Infernossa 2/2025.