Kotimainen action rock -yhtye Flesh Roxon julkaisi hiljattain Let’s Fucking Die -singlen työn alla olevalta Songs of Darkness -albumiltaan. Kappale, jolla kuullaan vierailevana kitaristina Matthew Janaitisia (CKY, Bam Margera FFU, Andy McCoy), käsittelee mielenterveysongelmia ja masennusta, joista bändin jäsenilläkin on omakohtaista kokemusta.
”Elämme maailmassa, jossa mielenterveysongelmien annetaan liian usein mennä aivan liian pitkälle, ennen kuin apua saa. Tämä on meidän virallinen kannanottomme aiheesta. Me kaikki täällä taistelemme. Meillä kaikilla on oikeus tulla kuulluiksi. Sinä olet tärkeä. Minäkin olen. Ja olen tukena, kun sitä tarvitaan. Stay safe – stay positive”, yhtye avaa kappaleen taustoja.
Kappaleelle tehtiin myös herättelevä musiikkivideo. Videon virallinen julkaisupäivä on huomenna perjantaina, mutta se saa jo tänään ensiesityksensä Infernon avustuksella.
”Kun Nicky (Rothen, laulu ja kitara) soitti mulle ja kysyi, haluanko ohjata heidän uusimman musiikkivideonsa, en miettinyt hetkeäkään. Diggaan pirusti Roxonin meiningistä ja heidän kanssaan on reissattu kymmeniä keikkoja vuosien varrella merkkareista huolehtien. Luin käsikirjoituksen ja pidin siitä – tosin käsikirjoitus on ollut aina varsin viitteellinen kun hyppään johonkin soppaan mukaan, sillä ilman vapaita käsiä en lähde yhteenkään prokkikseen”, ohjaaja Sami Haavisto kommentoi.
”Silloin kun halutaan mennä rajojen yli, olen omimmillani ja ’blood, boobs and rock n’ roll’ on se leikkikenttä jossa olen kuin kotonani. Lähdin tekemään groteskia kuvaa, missä katsojaa potkaistaan kasseille graafisesti ja jätetään tarkoituksella paha olo. Saavutimme yhteisen vision vaikka lähestyimmekin sitä eri näkökannoilta. Musiikkivideon ohjausneitsyys meni tässä ja parhaalla mahdollisella tavalla, luottokuvaaja Aleksi Rytkösen kanssa puurtaessa.”
Videon käsikirjoittanut Kai Suomi kehuu ohjaajaa ja lopputulosta.
”Pelkkä järkyttäminen ei enää riitä. On oltava samaan aikaan shokeeraava, kaunis ja totta. Käsikirjoituksen visio ei ole pelkästään välittynyt videoon: Se on jalostunut, täsmentynyt ja elänyt kuvauksissa sekä Haaviston käsissä entistä ahdistavampaan muotoon silti säilyttäen tietynlaisen lajityypillisen estetiikan, ja mikä tärkeintä, kappaleen pääviestin mielenterveyden häiriöistä”, Suomi ylistää.
”Alastomuus, jota videossa esiintyy, ei ole pornografista alastomuutta, vaan luonteva osa käsikirjoituksen äänensävyä. Hankalasti määriteltävää tasapainoilua haurauden, rivouden naiiviuden ja groteskiuden rämeikössä. Yksinäisyyden, nautinnon, paranoian ja lopulta murtumisen kuvaus vastaa sanoja paperilla ei niinkään yksityiskohtien, vaan perimmäisen ajatuksen tasolla.”