Somewhere in Time, The Ultimate Sin, Turbo, Master of Puppets, Reign in Blood, Peace Sells… But Who’s Buying?, Pleasure to Kill, Obsessed by Cruelty, Rrröööaaarrr ja niin edelleen. Vuosi 1986 oli kiistämättä raskaan musiikin maailmassa merkittävä, niin valtavirrassa kuin syvällä pinnan alla.
Väkevä metalli virtasi jopa niin vuolaasti, että Candlemassin kesäkuussa 1986 julkaistu Epicus Doomicus Metallicus ei herättänyt ilmestyessään kovinkaan positiivisia tuntemuksia sen kummemmin kriitikoiden kuin musiikkidiggareidenkaan keskuudessa.
Jälkikäteen puntaroituna basisti Leif Edlingin, 55, kipparoiman ruotsalaisyhtyeen debyytin saama vastaanotto näyttäytyy vähintäänkin eriskummallisena – speed/thrashin voittokulusta huolimatta –, sillä 42-minuuttinen Epicus Doomicus Metallicus on pesunkestävä klassikko. Swallow the Sunin ja monen muun versioima Solitude-avausraita lienee monille tuttu, mutta myös pitkäsoiton hieman vähemmän tunnetut kappaleet kestävät tarkastelun vuosikymmeniä myöhemminkin.
– Muistan Epicusin saaneen ilmestyessään pari varsin kehuvaa arviota, mutta useat kriitikot luonnehtivat albumia enintään ihan kivaksi. Toki arvostelijoiden kentältä löytyi paljon niitäkin, jotka pitivät julkaisua aivan kelvottomana, Edling muistaa.
– Musiikkilehtien arvosteluilla oli tuolloin enemmän merkitystä, ja lopputulos olikin, ettei Epicus juuri liikahtanut kaupoista. Silloinen levy-yhtiömme Black Dragon teki oman ratkaisunsa ja näytti meille tylysti ovea. Sinä päivänä ei paljon naurattanut.
Vuoden 1986 loppupuolisko oli Candlemassille muutenkin hankalaa aikaa, sillä Epicus Doomicus Metallicusin kappaleet komeasti tulkinnut sessiosolisti Johan Längqvist ei halunnut liittyä yhtyeen vakituiseksi jäseneksi.
– Varhainen rumpalimme Mats Ekström soitti minulle jotain Johanin laulamaa demoa, ja olin saman tien vakuuttunut. Että minä haluan juuri tämän kaverin ensimmäisen levymme ääneksi, muistelee Edling.
– Johan teki studiossa toivottuakin parempaa jälkeä, ja hiljalleen aloin suostutella häntä yhtyeen pysyväksi keulakuvaksi. Hän oli kuitenkin toista mieltä. Johanilla oli omia nousevia projekteja, eikä hän innostunut tarjouksestani runsaista maanitteluista huolimatta. Se, että varhainen Candlemass sai kautta linjan varsin vaisun vastaanoton, ei varmaankaan lisännyt Johanin halua liittyä ryhmään… Ja vaikka olin ratkaisuun pettynyt, täytyy myöntää, että kunnioitin Johanin suoraselkäisyyttä ja halua tehdä omaa juttua.
Vastoinkäymisistä huolimatta Candlemass ei harkinnut luovuttamista. Yhtye nappasikin uuden levytyssopimuksen, Axis-merkiltä, ja myös uusi solisti löytyi.
– Tapasin kaverin nimeltä Bror Jan Alfredo Marcolin, ja hänestä tuli Messiah Marcolin, Candlemassin uusi laulaja. Suorastaan helvetillistä kliseetä käyttääkseni loppu on raskaan musiikin historiaa!
Tästä puuttuu jotakin
Messiah Marcolinin tulkitsemien klassikkolevytysten (Nightfall, 1987, Ancient Dreams,1988, ja Tales of Creation, 1989) jälkeen Candlemassin keulakuvana on nähty ja kuultu monenlaista yrittäjää. Messiah teki paluun vuosiksi 2002–2006, mutta lähti sen jälkeen toisen kerran omille teilleen.
Yhden pysähdyksen taktiikalla mukaan hypänneet solistit tottelivat nimiä Thomas Vikström (1991–1994), Björn Flodkvist (1997–2002), Robert Lowe (2006–2012) ja Mats Levén (2012–2018).
Vaikka esimerkiksi Lowe teki hyvän suorituksen tyylikkäällä Death Magic Doom -albumilla (2009), Candlemassista on silti tuntunut puuttuvan jotain. Niin, suoraan sanottuna yhtyeestä on tuntunut puuttuvan sen oikea ääni – joko Messiah Marcolin… tai Johan Längqvist.
Kummankaan keulakuvan paluusta ei ole oikein osannut haaveilla, sillä Marcolin lähti yhtyeestä ovet räväkästi paukkuen ja Längqvistia ei ole nähty Candlemassin keulilla sitten 1980-luvun – lukuun ottamatta muutamaa lyhyttä juhlavierailua.
– Esimerkiksi Mats teki monen vuoden ajan hyvää työtä, mutta en koskaan pystynyt selättämään häiritsevää ”tästä puuttuu jotakin” -fiilistä, Edling sanoo.
– Candlemassin ja Johanin suhde on aina pysynyt hyvänä, vaikka emme ole olleet välillä pitkiin aikoihin tekemisissä. Hän on myös tehnyt joitain keikkoja kanssamme, niin bändin kuin Epicus Doomicus Metallicusin vuosijuhlien merkeissä. Nämä esiintymiset ovat nostaneet hymyn huulille, eikä minulla ollut mielessäni kuin yhden laulajan nimi, kun ryhdyin harkitsemaan uuden studioalbumin tekemistä.
Edlingin ei ollut tarkoitus miettiä moisia enää koskaan. Kun Candlemass julkaisi Psalms for the Dead -albumin vuonna 2012, sen oli tarkoitus olla yhtyeen joutsenlaulu.
– Puhe viimeisestä levystä ei ollut mitään tyhjänpäiväistä markkinointilöpinää. Olimme painaneet menneinä vuosina helvetisti hommia – niin helvetisti, että terveyteni alkoi reistailla pahemman kerran, Edling toteaa.
– Puhuimmekin sitten koko yhtyeen kesken, että Psalms for the Dead saa jäädä viimeiseksi albumiksi, mikä tuntui todella helpottavalta päätökseltä.
Edlingille itselleen menneet vuodet ovat saattaneet näyttää ”ihan loogisilta”, mutta sivustakatsojan on ollut välillä hankala hahmottaa, missä lukemattomien unohtumattomien metalliriffien kirjoittaja oikein menee.
– Jos faneilla ei ole ollut koko ajan helppoa, niin ei ole ollut minullakaan. Poltin itseni totaalisesti loppuun, eikä sieltä suosta ollut helppo nousta.
Basistilegendan repaleisesta terveydentilasta kiinnostuneiden kannattaa kaivautua Infernon nettisivuilta löytyvän haastattelun pariin. Aki Nuopposen vuonna 2017 kirjoittamasta jutusta löytyvät muun muassa tällaiset kappaleet:
”Jossain vaiheessa työskentelin seitsemän päivää viikossa ja parikymmentä tuntia päivässä. Aamusta iltaan ja illasta aamuun. En kaivannut omaa aikaa tai varsinkaan lomaa, koska tunsin eläväni niin syvällä intohimojeni parissa.”
”Aloin saada paniikkikohtauksia, ja verenpaineeni oli jatkuvasti yli kahdensadan. Ruumiini yritti siis sanoa minulle: ’Olen nyt varoittanut sinua useamman kerran. Jos et lopeta nyt, sammutan sinut kokonaan.’ En kuunnellut.”
Niinpä niin, Edling ei kuunnellut. Ainakin tämän tarinan kirjoittajassa on nostattanut hämmennystä se, että ”uraansa lopetteleva” Candlemass on tuntunut tekevän keikkoja vähän väliä (tosin Edlingin asemesta bassoa on usein soittanut Opethin kosketinmiehenä tutuksi tullut Per Wiberg), eikä yhtye ole ollut hiljaa julkaisurintamallakaan (vuonna 2016 esimerkiksi ilmestyi Death Thy Lover -ep). Samaan aikaan Edling on kirjoittanut ja julkaissut materiaalia myös Avatarium- ja The Doomsday Kingdom -kokoonpanojen kanssa.
– Joo, siinäpä sinulle karrelle kärähtäneen kaverin meininkiä parhaimmillaan, Edling naurahtaa.
– En pystynyt tekemään Candlemassin keikkoja vähään aikaan, sillä bändi muistutti minua liiaksi elämääni tuhoavasta syöksykierteestä. Candlemass on antanut minulle mahtavan uran ja loputtomasti hienoja kokemuksia, mutta samalla se on yhtye, joka oli vähällä tappaa minut.
– Mutta enhän minä pysty elämään, ellen saa kirjoittaa musiikkia. Voin hyvin jättää kiertämisen enkä kaipaa musiikkibisneksen koukeroita, mutta en osaa olla säveltämättä. Se on aina ollut ehdoton henkireikäni. Tämä on tietenkin pääsyy sen takana, että olen viime vuosina tehnyt paljon musiikkia niin Avatariumille kuin The Doomsday Kingdomillekin. Ja vähän myös Candlemassille…
Kohti varhaisia aikoja
Tästä pääsemmekin asioiden varsinaiseen polttopisteeseen, ja ainakin miljoonan dollarin arvoinen kysymys kuuluu: miten ja miksi Candlemass on palannut aktiiviseksi, vähintään yhden uuden studiolevyn julkaisevaksi ja kiertueita tekeväksi bändiksi?
– Varsinainen uusi tulemisemme käynnistyi alkuvuodesta 2017. Tunnen muutamia maltalaisia tietokonepelibisneksessä mukana olevia tyyppejä, ja eräänä päivänä he pyysivät Candlemassia mukaan ”heavy metalin maailmassa” tapahtuvan pelin kehittelyyn.
– Innostuin kovasti ajatuksesta ja päädyin kirjoittamaan peliin House of Doom -kappaleen. Samoihin aikoihin tapahtui jotakin merkillistä ja tunsin koko kehoni täyttyvän uudenlaisesta inspiraatiosta Candlemassin suhteen. Ennen pitkään pidimmekin kunnon bändipalaverin, jossa esittelin orkesterin muille herroille ajatukseni uudesta studiolevystä ja Johanin liittymisestä mukaan. Heidän mielestään ideat olivat mahtavia.
Ja niin Johan Längqvist on kuin onkin tukholmalaisyhtyeen uusvanha laulaja. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun 33 vuotta sitten ensiesiintymisensä Candlemassin levyllä tehnyt solisti on bändin virallinen jäsen.
– Johanin kanssa on älyttömän helppo työskennellä. Hänen jalkansa ovat tiukasti maan pinnalla, eikä minkäänlaisesta rokkitähtipelleilystä ole hänen kohdallaan tietoakaan. Se sopii hyvin ideaamme palata musiikillisesti ja henkisesti kohti Candlemassin varhaisia aikoja – kohti tuomion perustuksia, Edling naurahtaa.
Ette sentään menneet nauhoittamaan uutta albumia Thunderload-studioon, jossa teitte aikoinaan kaksi ensimmäistä pitkäsoittoanne?
– Sitä paikkaa ei taida olla enää olemassakaan, Edling puuskahtaa. – Thunderload oli rakennettu pommisuojaan, joka sijaitsi Tukholman keskustan liepeillä Tekniska Högskolanin metroaseman yhteydessä. Nauhoitimme Epicus Doomicus Metallicusin helmikuussa, ja siellä oli koko ajan aivan perkeleen kylmä. Hengitys höyrysi ja hanskat olivat ahkerassa käytössä, kun lämmittelimme näppejämme ennen ottoja. Välillä oli pakko tehdä haarahyppyjä tai säntäillä sinne tänne, että keho lämpenisi edes hiukan. Se oli karua meininkiä, mutta saimme sentään levyn tehtyä!
Suoraan asiaan
Samana päivänä tämän lehden kanssa ilmestyy Candlemassin kahdestoista studioalbumi The Door to Doom. Se on kieltämättä varsin oivallinen otsikko Candlemassin paluukiekolle.
– Emme juuri harkinneet muita vaihtoehtoja. Nimi viittaa tietenkin siihen, että avaamme taas kerran tuomion painavan rautaoven ja lähdemme malttamattomina katsomaan, millaisiin seikkailuihin päädymme tällä kerralla, Edling naurahtaa.
Kerroit jo aikomuksistanne palata Candlemassin varhaisiin aikoihin. Löytyykö kappaleista konkreettisesti muinaisia ideoita?
– Ei yhtään. Kaikki biisit ja ideat ovat täysin uusia. Yritin pitää mielessäni Epicus Doomicus Metallicusin ja Nightfallin aikakauden maagisen fiiliksen, saavuttaa taas Candlemassin ytimen, mutta en tietenkään yrittänyt kopioida vanhoja biisejä. Sellainen olisi ollut tuhoon tuomittua, sillä 80-luvun henkeä ei voi tuoda tähän aikaan.
– Jos minulla oli jokin tavoite, se oli se vanha tuttu: halusin kirjoittaa raskaita, eeppisiä ja kolossaalisia riffejä sekä sovittaa niistä mahdollisimman mielenkiintoisia kappaleita. Se otti oman aikansa, sillä tiedostin suorastaan tuskallisen tarkasti, että The Door to Doomin on pakko onnistua helvetin hyvin.
Edling ryhtyy kuvailemaan työskentelytapojaan yksityiskohtaisemmin.
– Ideanani oli muovata albumin kappaleista ”itsenäisiä seikkailuja”, ja samalla yritin ujuttaa jokaiseen biisiin kiinnostavia yksityiskohtia. Käytin todella paljon aikaa kaikenlaisten pikkujuttujen hiomiseen
– Tämä voi kuulostaa epäloogiselta, mutta samaan aikaan halusin The Door to Doomin olevan mieluummin riisuttu ja yksinkertainen kuin liian täyteen ahdettu ja monimutkainen. Kun kuuntelin taannoin uusia demojani, tajusin selvästi, ettei tämä albumi kuulu Yngwie Malmsteen -koulukunnan piiriin. Samalla otin ohjenuorakseni vähemmän on enemmän -lausahduksen ja aloin karsia alustavista kappaleaihioista turhiksi katsomiani riffejä, väliosia, introja, outroja ja muita rakennuspalasia. Halusin virittää Candlemassin koneiston huippukuntoon ja ottaa siitä pois kaiken ylimääräisen. Mielestäni löysin kaipaamani tasapainon, sillä The Door to Doom menee suoraan asiaan ja pysyy siellä.
Mietitkö Johanin lauluäänen ulottuvuuksia kappaleita kirjoittaessasi?
– Hänen paluunsa ei vaikuttanut sävellyksiin – biiseistä tuli millaisia niistä tuli solistista riippumatta. Haluan silti painottaa, että nauhoitimme lauluosuudet todella huolellisesti, ja Johanin sessiot kestivät kaikkiaan kuukauden. Aikaa vierähti, sillä halusimme kokeilla myös vähän erikoisempien lauluideoiden toimivuutta – ideoiden, joita emme olisi takavuosina uskaltaneet edes harkita.
– Myös tekstit ovat varsin erilaisia menneisiin aikoihin verrattuna. Vanhoilta levyiltä löytyy esimerkiksi kuvitteellisia kauhutarinoita, mutta nykyään sanoitusten ei tarvitse olla kuvitteellisia. Esimerkiksi uuden levyn avaava Splendor Demon Majesty -kappale kertoo paholaisen saapumisesta, ja sen kuvaannollinen paholainen voi ihan hyvin olla vaikkapa Donald Trump tai Vladimir Putin.
Jos Candlemassin ensimmäinen studioalbumi seitsemään vuoteen ja alkuperäisen laulajan paluu eivät jostain syystä riitä herättämään mielenkiintoa, tukholmalaisviisikon hihasta löytyy vielä yksi valttikortti. Ässien ässä, itse asiassa.
– Jossain vaiheessa levyn työstöä sain hullun idean. Että minäpä yritän kysyä Tony Iommilta, kiinnostaisiko häntä liittyä mukaan Astorolus – The Great Octopus -kappaleeseen, joko soittamaan riffejä tai sitten sooloa. Bändin muut herrat hymähtelivät epäuskoisina ja ehkä jopa luulivat, että olen seonnut lopullisesti, Edling naurahtaa.
– Itse mietin, ettei minulla ole mitään menetettävää, ja pyysin manageriamme ottamaan yhteyttä Iommin taustavoimiin. Muutaman viikon päästä heidän leiristään tuli myöntävä vastaus.
Jos joku ei satu tietämään, niin alleviivataanpa asiaa tämän verran: Black Sabbath ja Tony Iommi ovat Leif Edlingille elämää suurempia asioita.
– Idolini vierailu on tietenkin käsittämättömän hieno juttu, mutta mahtavinta asiassa on se, että Tony tuntuu todella panostaneen osuuteensa. Hän on selvästi miettinyt soolon tunnelmaa suhteessa muuhun biisiin, ja lopputulos on aivan maaginen.
Ei pitkän aikavälin suunnitelmia
Tämän haastattelun ilmestyessä Candlemassin ja Ghostin Euroopan-kiertue on paria esiintymistä vaille valmista tavaraa. Ja jos kaikki on sujunut käsikirjoituksen mukaan, Leif Edling on suoriutunut areenarundista – siis ensimmäisestä varsinaisesta Candlemass-kiertueestaan pitkään aikaan – hyvin arvosanoin.
– Ghost-kierros on minulle eräänlainen testi… Toivottavasti kaikki sujuu ongelmitta, sillä meillä on reippaasti esiintymisiä edessämme myös loppuvuoden aikana. Onneksi rundaaminen on nykyään varsin sivistynyttä touhua. Takavuosina kiertäminen tarkoitti jatkuvaa juhlimista, ja esimerkiksi nukkuminen jäi usein väliin kokonaan. Kun rundit päättyivät, fiilis oli useimmiten aika helvetillinen!
Edlingin aprikointi liittyy luonnollisesti siihen, ettei hän ole vieläkään täysin toipunut muutaman vuoden takaisesta romahduksesta.
– Loppuun palamiseni ja krooninen väsymystilani ovat toki ollutta ja mennyttä, mutta en edelleenkään ole sataprosenttisessa toimintakunnossa. Candlemassin paluu on vaatinut paljon työtä, ja lääkärini on ehtinyt varoittaa minua jo useaan otteeseen. Jos en lepää tarpeeksi, terveyteni saattaa taas karahtaa kiville, Edling myöntää. – Suhtaudun tohtorin sanoihin suurella vakavuudella ja aion ottaa jatkossa… no, rauhallisemmin. Toisaalta se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä kysymyksessä on Leif Edling.
Miltä Candlemassin tulevaisuus sitten tällä hetkellä näyttää?
– Meillä ei ole minkäänlaisia pitkän aikavälin suunnitelmia. Tällä hetkellä tunnemme ainoastaan kuluvan vuoden kuviot. Aikomuksemme on yksinkertainen: haluamme pitää hauskaa ja nauttia Candlemassin uudesta tulemisesta. Jos hyvä fiilis kestää tämän vuoden loppuun tai jopa kauemmin, sehän on silkkaa bonusta!
Julkaistu Infernossa 2/2019.