Kolmatta albumia pidetään yleensä bändin vaikeimpana koitoksena, sillä se on eräänlainen näytön ja uudistumisen paikka. Foreseenin riveissä tämä ajatus on huvittanut jo ensimmäisestä, vuonna 2014 ilmestyneestä Helsinki Savagery -albumista lähtien.
– Siinä vaiheessa bändille on tullut ikää helposti kymmenen vuotta, ja soittajat ovat kasvaneet ja aikuistuneet siinä mukana, laulaja ja bändin perustaja Mirko Nummelin pohtii.
– Olemme naureskelleet ja miettineet, tapahtuuko sen kolmannen levyn kohdalla huomaamatta jonkinlainen kärähtäminen. Yhtäkkiä tulee vaikka paljon uusia ideoita, jotka eivät kestäkään aikaa.
Syyskuun lopussa ilmestynyt Untamed Force ei sovi tähän kuvaukseen. Ehjää ei ole lähdetty korjailemaan. Soundillisten muutosten sijaan albumilla on ainoastaan kehitetty ja korostettu asioita, joista yhtye on itse tykännyt aiemmilla julkaisuillaan.
– Levyn tekeminen oli lopulta yllättävän helppoa. Näimme paljon vaivaa, mutta materiaali ei tuntunut lainkaan pakotetulta. En olisi uskonut, että meidän kolmannesta levystä tulee tällainen. Toisaalta en koskaan ajatellut, että meiltä tulisi joskus kolmas levy!
Nummelin naureskelee, että genrestä löytyy niin sanottuja varoittavia esimerkkejä.
– Tällaisessa musiikissa ne kolmannet levyt ovat välillä sellaisia, ettei niitä olisi välttämättä tarvinnut tehdä. Mutta tässä sitä ollaan! Katsotaan miten käy. Ainakin juuri nyt tuntuu hyvältä.
Ei mitään hutilointia
Untamed Forcen ja kakkoslevy Grave Dangerin välissä ilmestyi Infiltrator / Wide Awake Nightmare -single (2019). Sen osalta bändi hoiti kaiken alusta loppuun niin itsenäisesti kuin pystyi ja julkaisikin sen omakustanteisesti. Sinkun kappaleiden oli alun perin tarkoitus päätyä yhtyeen seuraavalle albumille.
– Biisejä alkoi tulla kuitenkin sen verran paljon, että halusimme pitää nuo kaksi täysin erillisenä julkaisuna. Sanoisin, että aloimme panostaa uuteen levyyn kunnolla vuonna 2020. Suurin osa siitä tehtiinkin korona-aikana.
Untamed Force julkaistiin lopulta noin viisi ja puoli vuotta edeltäjänsä jälkeen. Pitkähkö julkaisuväli ei ollut mitenkään suunniteltu juttu.
– Ajateltiin, että nyt tehdään levy kunnolla. Se tulee sitten kun tulee.
Nummelin huomauttaa, että bändillä on ollut jatkuvasti tekemistä ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, vaikkei uutta musaa olekaan tullut. Kakkosalbumin jälkeen porukka on heittänyt kaksi Yhdysvaltain-kiertuetta, Euroopan-rundin ja keikkaillut Japanissa. Kokoonpanokin on muuttunut hieman.
Perustajajäseniin lukeutunut kitaristi Erkka Korpi jätti yhtyeen muutama vuosi sitten puhtaasti perhevelvoitteiden vuoksi. Tilalle tuli bändin pitkäaikainen kaveri, monessa mukana ollut Ville Valavuo.
– Olemme soittaneet tosi paljon samoilla keikoilla hänen aiempien bändiensä kanssa, joten tämä oli looginen valinta ja iisi vaihto. Hänellä ja meidän toisella kitaristilla Jaakolla on myös yhteistä bändihistoriaa. He molemmat soittivat aiemmin Speedtrapissä.
Basisti Joonas Hakaste puolestaan lopetti bändissä viime vuonna. Korvaajaa ei haettu välittömästi, vaan uuden albumin äänitykset hoidettiin senhetkisellä porukalla. Kitaristi Jaakko Hietakangas soitti levylle myös bassoraidat.
– Meillä oli niin hyvä fiilis tehdä musaa nelistään, ettemme halunneet sekoittaa kuviota etsimällä uutta tyyppiä.
– Nyt meillä on uusi basisti Tuomas Köykkä. Hän on vähän nuorempi, parikymppinen kaveri, kun taas me muut olemme jo kolmenkympin puolella. Homma on hänen kanssaan tosi alkuvaiheessa, mutta kaikki vaikuttaa hyvältä.
Painavaa asiaa kompaktissa paketissa
Edellä mainitulla singlellä bändin riveissä debytoinut Valavuo sävelsi runsaasti riffejä Untamed Forcelle. Nummelin kokee uuden kitaristin monipuolistaneen koko yhtyeen soundia.
– Ville on erittäin lahjakas ja kokenut biisintekijä. Hän ja Jaakko ovat molemmat todella taitavia soittajia, minkä ansiosta saatoimme yhdistellä kahden kitaran liidejä aiempaa enemmän.
Foreseenin kappaleita lähdetään rakentamaan yleensä porukalla treenikämpällä. Alkusysäys tulee jonkun jäsenen heittämästä riffi-ideasta.
– Kaikki antoivat levylle todella suuren ja tärkeän panoksen. Itse en tee riffejä, mutta ideoin ja sovitan biisejä paljonkin.
Yhtye nauhoitti yksitoista kappaletta, joista yhdeksän päädyttiin laittamaan albumille. Levylle tuli lopulta mittaa hieman yli puoli tuntia.
– Tiesimme, että minuutteja tulee liikaa, joten päätimme, että mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Emme halunneet, että levystä jää yhtään sellainen fiilis, että se on liian pitkä.
– Nyt muuten äänitimme ensimmäistä kertaa biisejä, joita emme laittaneet levylle. Emme ole miettineet sen kummemmin, mitä niille tapahtuu. Tässä vaiheessa keskitymme ainoastaan tähän uuteen levyyn. Voi olla, että nuo biisit pistetään seuraavalle, tai ehkä julkaisemme jonkin sinkun.
Levyllä on muun muassa lähipiirin päihdeongelmataustasta syntynyttä traumaperäistä lyriikkaa, joka on tuttua jo yhtyeen aiemmasta tuotannosta.
– Sitä on aika paljon, mutta ehkä uudella twistillä. Sen lisäksi sanoituksissa on tällaista yksilökeskeisen maailmankuvan kritiikkiä ihan duunariperspektiivistä.
– Koko ajan saa lukea siitä, kuinka me kaikki olemme vastuussa omista päätöksistämme tai että jokaisella on käytettävissä ne samat 24 tuntia päivässä. Tuo on ihan täyttä hevonpaskaa. Elämän lähtökohdilla ja kaikilla tällaisilla asioilla on valtavasti merkitystä.
Sanoituksista pääosin vastaavan Nummelinin mukaan tekstien vahvaa kantaaottavuutta ei ole koskaan erityisesti suunniteltu. Se, että biiseissä on sanomaa, on tärkeää, mutta se tulee oikeastaan itsestään.
– En saa mitään irti jostain fantasiatarinoista. Olen aina tykännyt sellaisesta lyriikasta, joka on jotenkin vahvasti kiinni tässä maailmassa. Se myös sopii tämän tyyliseen musiikkiin tosi hyvin.
– En edes osaisi kirjoittaa mistään muusta aiheesta, ei mulla ole mitään intressejä sellaiseen. Mun juuret on täysin punkskenessä, ja tämä on ollut aina tosi luontainen tapa tehdä sanoituksia. Se on sitä edelleen, eikä se tule siitä miksikään muuttumaan.
Ohjat omissa käsissä
Untamed Forcen julkaisijana toimi brittiläinen Quality Control HQ, jonka takana on bändin pitkäaikainen kaveri. Samalla levymerkillä ilmestyi myös Power Intoxication / Dying Spirit -seiska vuonna 2017. Sitä ennen yhtyeen tuotantoa on julkaissut muun muassa yhdysvaltalainen 20 Buck Spin.
– Tämä on meidän aiempia lafkoja pienempi, mutta siitä on meille vain etua. Halusimme pitää tässäkin projektissa ohjakset mahdollisimman vahvasti omissa käsissämme. Se kävi tosi helposti. Enkä yritä sanoa, että meille olisi aiemmin mitenkään saneltu, mitä pitää tehdä. On vain helpompaa pitää julkaisu pienen piirin juttuna ja tehdä asiat do it yourself -hengessä, mutta silti niin ammattimaisesti kuin mahdollista.
Bändi halusi hyödyntää vuosien varrella kerryttämäänsä kokemusta ja toteuttaa uusimman julkaisunsa ilman suurta koneistoa. Omaehtoinen meininki mahdollisti muun muassa sen, että tekstejä ja sovitustyötä saatettiin tehdä vielä siinä vaiheessa, kun porukka oli jo studiossa.
– Tämä oli vähän erilainen nauhoitusprosessi, sillä meillä ei ollut kaikkea materiaalia täysin valmiina ennen studioon menoa.
Minkäänlaista kyllästymistä ei ole ehtinyt vielä kehittyä. Vuosien 2021–2022 taitteessa äänitetty lätty tuntuu yhä tuoreelta tapaukselta.
– En osaa sanoa tässä vaiheessa, jäikö jokin asia harmittamaan, kun levy ei ole vielä niin tuttu. Olen yrittänyt kuunnella sitä nyt duunimatkoilla, jotta biisit tulisivat tutuiksi keikkoja varten.
Ajatukset pysyvät ainakin hetken aikaa vahvasti tuoreessa levyssä. Mahdollista seuraavaa albumia ei ole vielä edes ajateltu.
– Mulla on ollut jokaisen levyn jälkeen vähintään vuoden sellainen tunne, että miten edes pystyy tekemään lisää biisejä. Se vaatii oman aikansa. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että takki on tyhjä. Tälle levylle on antanut niin paljon.
Foreseenillä ei ole valtavia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Asiaan vaikuttaa myös se, että bändin jäsenillä on paljon muitakin musaprojekteja.
– En kaipaa sillä tavalla mitään isompaa tai hirveän mullistavaa meininkiä. Haluan, että meno jatkuu sellaisena kuin tähän asti, mutta astetta parempana.
Ison maailman meininkiä
Foreseen heitti levynjulkkarikeikkansa Helsingin Tiivistämöllä lokakuun lopussa, jolloin bändi soitti kotikulmillaan ensimmäistä kertaa sitten pandemian alkamisen. Marraskuun puolivälissä yhtye pääsi esiintymään pitkästä aikaa myös ulkomailla, Lontoon Damage Is Done -festareilla.
– Soitimme menneenä kesänä ehkä neljä keikkaa. Lavoille palaaminen tuntuu siis vieläkin vähän uudelta jutulta.
Maailmantilanteen aiheuttama pakollinen breikki on tuntunut pitkältä bändille, joka on tottunut keikkailemaan kovasti alkuajoistaan lähtien.
– Ei meillä ole ollut mitään puolen vuoden taukoja missään vaiheessa.
Juuri nyt ryhmä odottaa uusia kiertueita ja palautetta tuoreesta levystä. Valtaosa tähän mennessä saaduista kommenteista on ollut ajan hengen mukaisesti ”liekkiemojeja Instagramissa”. Levy on ollut ulkona sen verran vähän aikaa, että palautteen määrä on ollut maltillinen.
– On ihan hauskaa ja kiinnostavaa kuulla, mitä porukka löytää levystä. Odotan erityisesti sitä, että pääsemme vetämään uusia biisejä livenä ja näemme ihmisten reaktiot.
Joitakin ulkomaankeikkoja on jo tiedossa. Mahdollisesti bändi pääsee kiertämään ensimmäistä kertaa myös Vanhalla mantereella.
– Ensimmäisenä koronakeväänä meillä peruuntui itse buukkaamamme Euroopan-kiertue vain viikko ennen kuin olimme lähdössä. Yhtäkkiä lentoja alkoi peruuntua ja rajoja pistettiin kiinni. Se jäi vähän kaivelemaan, joten on siistiä päästä vetämään se rundi ensi vuonna.
– Nämä on todella siistejä juttuja. Olen nähnyt maailmaa ihan heittämällä eniten juuri tämän bändin ansiosta. Se on ihan mahtavaa, ja sitä toivoisi vielä lisää. Tietysti toivoisin myös, että tämän levyn myötä tulee vielä kovempia keikkoja ja entistä isompi määrä jengiä löytäisi paikalle.
Youtubessa ja Foreseenin somesivuilla bändiä hehkutetaan etenkin englannin kielellä. Niin sanotut markkinat tuntuisivat olevan hyvinkin vahvasti ulkomailla.
– On vaikea sanoa, miten hyvin meillä menisi, jos olisimme kotoisin vaikka Amerikasta. Kaikki olisi monella tavalla niin erilaista.
– Voisimme varmasti lähteä kiertämään Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan useamminkin, jos se olisi niin yksinkertaista. Olemme lähetelleet paitoja ja levyjä esimerkiksi Jenkkeihin, Japaniin ja Australiaan niin kauan kuin muistan.
Nummelin kertoo yhtyeen eri tyylilajeja yhdistelevän soundin mahdollistavan sen, että bändi voi soittaa sekä hardcore- että hevikeikoilla.
– Jenkeissä meidän ekalla kiertueella oli vähän isommat kuviot, sillä keikkailimme Power Tripin lämppärinä. Viikkoa myöhemmin soitimme yksinään Chicagossa jossain kellarissa. Yhdenkin kiertueen sisällä voi olla tosi paljon vaihtelevuutta, mikä näkyy myös yleisön meinigissä.
– Olemme soittaneet hardcore-festareilla, missä vastaanotto on ollut sellaista, että paitatiski on myyty tyhjäksi. Bändi on saanut osansa Jenkkien isosta meiningistä, vaikka se on tietysti hyvin pientä verrattuna siihen, mitä paikalliset nimet saattaa siellä saada.
– Veikkaan, että kaikki suomalainen historia vanhan hardcoren ja hevinkin osalta on ollut meidän puolella tässä.
Julkaistu Infernossa 10/2022.