Lost Society, Tryer – Klubi, Tampere, 3.4.2014
Tuoreimman Infernon kantta komistava thrash-nelikko Lost Society julkaisi kakkoslevynsä Terror Hungryn viime viikolla ja aloitti Suomen-kiertueen. Samalla yhtye teki ensimmäiset headline-keikkansa koskaan.
Tätä ennen 35 minuutin settejä paahtamaan tottunut thrash-ryhmä veivasi siis Tampereen Klubilla ensimmäistä kertaa ikinä täyden tunnin ja vähän ylikin. Keikan jälkeen miehistä näki, että kaikki liikenevät voimat oli tiristetty irti.
Lämppärin asemassa nähtiin vähän varttuneempi kokoonpano Tryer, joka suoriutui äärinopeasta punk-paahdostaan komeasti. Energistä, hienoa menoa. Tykkäsin.
Pääbändin veto alkoi hieman tunnustelevissa tunnelmissa. Lost Societyn mittakaavassa puolentoista kuukauden keikkatauko on jo pitkä, ja viimeksi yhtye nähtiin kotimaan lavoilla joulukuussa. Ehkä ryhmällä oli pientä jännäriä puntissa.
Kun hienoisesta alkukankeudesta päästiin, täysi helvetti pääsi irti. Tämä on kuulkaas ihan hel-ve-tin hyvä bändi. Neljän miehen tukkameri heilui valtoimenaan, soittajat vipelsivät lavan laidasta toiseen, riffimyrsky mylläsi ja pientä pittiäkin saatiin aikaan. Sellainen ei ole Tampereella viikkokeikoilla kovin yleistä.
Huumorintaju ja soittamisen riemu ovat Lost Societyn superenergisen thrashin tavaramerkkejä. Kaiken kulmakivenä on kuitenkin soiton tiukkuus ja tarkkuus. Huumorintajua alleviivattiin sillä, että lavalla ja yleisössä seikkaili Terror Hungry -videolta tuttu punainen mies. Onneksi hänen roolinsa ymmärrettiin pitää pienenä, koska bändiä katsomaan tänne oli tultu.
Lost Society on hirmuisessa soittovireessä. Niin hirmuisessa, että PA pimeni taas kerran kesken kaiken. Syynä oli ilmeisesti jonkinlainen kosketushäiriö. Samoin kävi viime kesän Sauna Open Airissa. Olen nähnyt Lost Societylta kaksi keikkaa, ja kummallakin on käynyt näin. Pahaa karmaa?
PA:n pimeneminen aiheutti luovan tauon, jonka kitaristi-laulaja Samy Elbanna päätti käyttää virittämällä yhteislaulun. Mikäs muukaan tunnelmaan olisi luontevasti sopinut kuin Maamme-laulu. Vähintäänkin hämmentävä hetki, mutta ehdottoman hyvällä tavalla!
Tämän bändin keikoilla kipeytyvät sekä poskipäät jatkuvasta hymyilystä että niskat tukanheilutuksesta. En malta odottaa, että näen bändin jälleen!