1990-luku, tuo vanha ja rakas ystäväni, heräsi henkiin loppuunmyydyllä Tavastia-klubilla. Ysärin hönkivät elävien kirjoihin laulaja-kitaristi Andy Cairns, basisti Michael McKeegan ja rumpali Neil Cooper. Pohjois-Irlannin ahkerin Suomen-vierailija Therapy? järjesti kunnon bileet.
Troublegum-levyn kolmekymppisiä juhlistanut keikka oli Stop It You’re Killing Me -aloituksesta asti bändin täyttä hallintaa. Innostuneisuus ja intensiteetti olivat läsnä joka hetkessä. Täyteen pakattu rockpyhättö hurmioitui portaita ja parvea myöten. Tätä odotettiin, tätä haluttiin.
Ilta oli vähemmän yllättäen varsinainen entisten nuorten kokoontuminen. Osa oli nähnyt bändin viimeksi yli 20 vuotta sitten. Joku kuului käyneen Tavastialla edellisen kerran viime vuosituhannen puolella. Terapia-basisti McKeegan muisteli, että yhtye soitti ensimmäisen Tavan-keikkansa vuonna 1993. Vähän kaikesta tuntui olevan vuosikymmeniä aikaa.
Vaikka joku tietämätön voisi luulla muuta, Therapy? ei ole mikään nostalgiahuuruista elinvoimansa saava reliikki, joka esittää itseään. Se on vuonna 2024 täysin relevantti rockyhtye, jonka vastustamatonta toimitusta voi vain ihailla. No, viimevuotinen Hard Cold Fire -levykin todistaa kolmikon nykykovuuden.
Ja jos nyt oltiinkin syvällä ysärin syleilyssä, niin Therapyn? musiikki ei ole aikaan sidottua. Sen vaihtoehtorockin, punkin ja hieman heavynkin hybridi toimii aikakausista riippumatta. Bändin riffiveroinen rokkaus rakentuu simppelisti iskevien osasien yhteispelistä. Miettikää nyt vaikka jotain Trigger Insidea.
Niin, onhan Therapylla? hittejä. Ja kun ne soivat, niin koko kortteli soi. Yhteislaulu raikui ja kaikui, moni pomppi tasajalkaa, kädet huitoivat ilmaa. Osa yleisöstä oli suorastaan epäuskoisen hurmoksen vallassa: miten nuo ovatkin noin kovia! Olisiko jossain onnenkyynelkin karannut silmäkulmasta.
Juhlalevy Troublegum kuultiin kokonaisuudessaan, mutta ei ennalta arvattavana könttänä, vaan sekoitetulla biisijärjestyksellä ja niin, että sekaan oli ripoteltu muitakin ysärin alun Therapy?-kappaleita. Mitään Troublegumia uudempaa materiaalia ei kuultu. Ja vanhimpana biisinä luonnollisesti illan toisena vetona kuultu Joy Division -laina Isolation.
Die Laughing, Trigger Inside, Knives, Hellbelly, Nowhere ja tietenkin Screamager – helvata, miten lähtivät livenä. On siinä jotain taianomaista, kun biisejä ei esitä vain bändi, vaan koko täysi klubi. Andy Cairns vuoroin kiitteli, vuoroin lietsoi yleisöä kovempaan menoon. Hauska, leppoisa ja aidosti kiitollisen oloinen Cairns huokui onnellisuutta. Kiitos, Therapy?!
Teksti: Tami Hintikka, kuvat: Sami Lommi
