Rukoile ja tee työtä
CMX:n Ora & Labora -kiertue pysähtyi kahdeksi syysillaksi Helsingin Savoy-teatteriin. Inferno oli paikalla ensimmäisellä Savoy-keikalla. Totutusta poikkeava turnee esittelee lähinnä CMX:n rauhallista ja herkkää puolta, ja settiin on ripoteltu myös harvemmin kuultuja kappaleita.
Yllätysaloitus
Seitsemäksi alkamaan suunniteltu veto ehti intronsa alkuun, kun alkoi tapahtua. Kuuntelin, että kylläpä on alkunauhaan törkätty häiritsevän kuuloista ulinaa, joka kuitenkin olisi passannut hyvin CMX:n kujeilevaan puoleen. Totuus paljastui, kun vahtimestari ilmestyi ovelle: tämä on palohälytys, nyt kaikki ulos.
Tuoleilla istuvat miehet
Parinkymmenen minuutin kadulla patsastelun jälkeen todettiin, että eihän siellä mitään paloa ollut, ja fanilauma takaisin teatterin uumeniin. Esirippu auki, ja A.W. Yrjänä, Janne Halmkrona, Timo Rasio ja Olli-Matti Wahlström valokeilaan. Koko bändi istui jakkaroillaan lavalle rakennetussa omassa kulmauksessaan. Ilta aukesi Myrskyn ratsuilla. Tästä tulisi jotain erilaista.
Ääripäät
Ora & Labora -setti oli, kuten todettua, rakennettu enimmäkseen hauraiden, herkkien ja hitaiden kappaleiden varaan. Esimerkiksi Pelasta maailma ja Veden ääri täyttävät heittämällä kaikki edellä mainitut tunnusmerkit.
Pehmeän ja radioystävällisen CMX:n lisäksi ja vastapainona kuultiin kuitenkin kunnon progressiivista revittelyä Konx Om Paxin ja Kaikkivaltiaan peilin malliin. Tässä välissä on (jälleen) pakko mainita Wahlströmin soittotyyli. Ukko vetää isosti ja antaumuksella – tuollaista rumputyöskentelyä on ilo katsella ja kuunnella.
Tunnelma
Savoy-teatteri + CMX oli jo paperilla kiinnostava kaksikko, ja sitä se oli myös käytännössä. Leppoisia ja humoristisia lausahduksia tarjoillut rajatieteilijä Yrjänä totesi muutamaan otteeseen, ettei yhtye näe yleisöä ollenkaan. Oli vain bändi ja pimeys. Tuon täytyy olla esiintyjälle erikoinen ja erilainen kokemus.
Illan tunnelma oli intiimi, tietenkin. Yleisössä vallitsi rauha. Eihän teatterin penkeissä sovi möykätä ja riehua Tai mistä minä tiedän. Ihmiset ottivat CMX:n vastaan lämpimästi ja hartaudella. Illan sinetöineen Ruosteen jälkeen sali nousi seisomaan kunnon kiitosten kera. Uskallan sanoa, että biisit koskettivat enemmän kuin ulospäin näkyi.
Kylmien väreiden kappaleet
Kahdesta setistä, väliajasta ja encoresta muodostunut ilta sisälsi muutamia erityisen syvälle sukeltavia tulkintoja. Aion-levyn (2003) harvoin kuultu Sielunvihollinen soi hienosti synkeänä ja alakuloisena. Se pysäytti, osui ja upposi. Auran (1994) täydellinen Turkoosi sekä Vainajalan (1998) nimibiisi heittivät ihoa kananlihalle ja keräsivät suolaa silmäkulmaan. Kolmikärjen (1990) Pyydä mahdotonta on taas aina yhtä hykerryttävä punkvalssi.
Ei loputtomasti samaa
Ensi vuonna 35 vuotta täyttävä CMX on siinä tilanteessa, että se voi tehdä monenlaisia keikkoja ja kiertueita – ja tekeekin. Kappalemateriaalia on valtavasti, ja skaala ulottuu raivoisasta ja vauhdikkaasta esoteria-hardcoresta jousilla höystettyihin slovareihin. Ja kun sinkkujen b-puoletkin ovat enimmäkseen täyttä asiaa, kuten tänä iltana kuullut Joet ja Punainen nro. 6, valikoimaa todella on.
CMX taipuu monenlaiseen muotoon, mutta se on silti aina CMX. Talvikuningas-spesiaali, elektro-CMX, harvinaisuuskeikat, onhan noita. Ora & Labora on uusi luku yhtyeen monipuoliseen ja muuttuvaan livetarjontaan, ja se otettiin kiitollisuudella vastaan. Seuraavaksi sitten vaikka vähän raisumpaa settiä Kolmikärjen Veljeskunta -hengessä, eikös vaan?