Denveriläinen risukasalogobändi Blood Incantation ulotti Absolute Elsetour -kiertueensa myös tänne pohjolan perukoille. Kulttuuritalon legendaarisille lauteille nousi yhtye, joka on epätodennäköinen menestyjä. Rujon death metalin ja leijailevan maalailun liitto kuitenkin toimii, ja lähes loppuunmyyty Kultsa on siitä hyvä todiste.
Blood Incantation on valloittanut lukuisien metallifanien sydämen psykedeelisesti ja retrosti progehtavan tunnelmoinnin ja kovan kuolomyllyn yhdistelmällään – ambient-leijuntaa unohtamatta. Reseptillä voisi taitamattomissa kourissa saada aikaan päättömänä töksähtelevää sillisalaattia, mutta laulaja-kitaristi Paul Riedlin kipparoima tähtilaiva sukkuloi sulavasti vaikeakulkuisessa maastossa.
Odotettua keikkaa vaivasivat harmilliset ääniongelmat. Kuka lie kompuroinut johtoihin ja kiskaissut huomaamattaan töpselin seinästä, kun ääni katosi lähes täydellisesti muutamankin kerran. Maailma kaatuu aivan toisen mittaluokan murheisiin, mutta kyllä nuo hetkelliset kosketushäiriöt silti keikan tehosta höyläsivät viipaleen tai pari.
Soundimaailma oli omaan korvaan aika puuroinen ja epäselvä kuin UFO-havainnon kuvamateriaali. Liekö ainakin osatekijänä miljöön akustiikka. Halpiskorvatulpillakin lienee osuutta asiaan. Joka tapauksessa basso möyri keskikatsomoon sellaisella voimalla, että kitarat peittyivät alataajuuksien alle suht huolella. Tilanne korjaantui aina kun epämetalliset fiilistelyt kevensivät ilmatilaa.
Yhtye veti viimeisimmän levynsä Absolute Elsewheren (2024) alusta loppuun. Siihen päälle rykäistiin Hidden History of Human Racen (2019) Inner Paths (to Outer Space) -instrumentaali sekä sinetiksi illalle Luminescent Bridge -ep:n (2023) Obliquity of the Ecliptic. Lyhyet kiitokset, ja ukot haihtuivat lavalta. Piirun päälle tunti, ja setti oli ohi.
Niin syvästi kuin death metalia rakastankin, keikan sykähdyttävimmät hetket eivät olleet brutalointihommia, ellei sellaiseksi lasketa Absolute Elsewheren The Message [Tablet III] -päätöskappaleen lopun ihanasti tarttuvia melosahauksia ja kananlihaosaston kitaraliidejä. Muutoin herkemmät ja kepoisammat leijutukset toimivat poikkeuksetta upealla tavalla ja erottuivat edukseen murskailun keskellä.
Kosketinsoittajalla höystetty Blood Incantation on livenä kova nippu. Vaikka soundit eivät omaan korvaan olleetkaan korkeinta laatua, niin toiminta oli muutoin väkevää ja musiikki nautinnollista. Absolute Elsewhere on loistokas levy, joten sen kokeminen kokonaisuudessaan maistui oikein makoisalta. BI:n veto livahti lopulta yllättävänkin vauhdikkaasti. Ärsyttävä pikkunälkä meinasi jäädä, mutta ehkä parempi, ettei settiä lähdetty liiaksi venyttämään. Kyllä tässäkin on sulateltavaa.
Blood Incantation on aikamme merkittävimpiä death metal -yhtyeitä, mutta ei – paradoksaalista sinänsä – niinkään kuolometallinsa takia, vaan nimenomaan Morbid Angel-Incantation-Demilich-akselin kiemuroinnin ja proge-krautrock-elektro-hämyilyn muodostaman onnistuneen hybridin ansiosta. Bändi jakaa mielipiteitä, ja sen ymmärtää. Kultsalla Blood Incantation sai lämpimän, joskaan ei hurmoksellisen vastaanoton.
Teksti: Tami Hintikka, kuvat: Mikko Pylkkö
