Nyt yhteensä tusinan kertaa Suomessa käyneen Bon Jovi -yhtyeen Because We Can -kiertue sai kolauksen huhtikuussa, kun yhtyeen toinen viisunikkari ja kitaristi Richie Sambora päätti jättäytyä pois kiertueelta. Arvailuja syystä on ollut useita, mutta oli miten oli, korvaajaksi herra Bongiovi pestasi jo vuoden 2011 kiertueella Samboraa tuuranneen Phil X:n.
Ratinan stadionille saapui noin 25 000 Bon Jovi -fania, tai muuten vain uteliasta ihmettelijää. Itse lukeuduin jälkimmäisiin. Odotukset pääsivät nousemaan heti astuttuani stadionin portista sisään. Tutulle lavapaikalle oli pystytetty mitä massiivisin vanhan amerikkalaisen auton keula, jonka ympärillä oli kolme jättiläismäistä sekä useita pienempiä videokuvaa ja efektejä varten tarkoitettuja screenejä.
Stadionin ulkopuolella ohimennen kuullut puheet illan lämmittelijästä olivat lähes kaikki sävyltään ihmetteleviä. Täytyy myöntää, että en olisi itsekään odottanut Jonne Aaronia. Negativen nokkamies veti pääosin sooloalbuminsa tuotannosta koostuvan vetonsa noin kolmasosalle yleisöstä. Joukossa oli kappaleita myös hitiksi nousseesta Vain elämää -televisiosarjasta. Vaikka yleisö oli ikähaarukaltaan lapsista ikäihmisiin ja Aaronin tuore tuotanto soinut radiossa riittämiin, vajaan tunnin mittainen setti nosti tunnelmaa vain harvakseltaan.
Bon Jovin ökylavasteiden screeneillä näkyi aika show’n alkamiseen minuuttiaikataululla. ”1 minute left” -ilmoituksen jälkeen taustamusiikki katkaistiin ja That’s What the Water Made Me -kappaleen alkuriffit peittyivät huutomyrskyn sekaan. Heti perään soitettu You Give Love a Bad Name -kasarihitti oli kuvaajalle karvas muistutus, että korvatulpat ovat ehdoton asia kameralaukun täytteenä – eikä vain täytteenä.
En ole Richie Samboraa lauteilla nähnyt enkä osaa hänen soittoaan Phil X:n kitarointiin verrata. Ainakin Ratinassa herra X:n kädet vinguttivat kitaraa mallikkaasti joskin rutiininomaisesti, ilman showmiehen elkeitä. Konsertti muotoutuikin yhden miehen show’ksi, sillä bändin muut jäsenet olivat kuin jalat lavaan naulittuina. Ne muutamat kerrat, kun kiertuekitaristi Bobby Bandiera laskeutui omalta paikaltaan alas sooloilemaan, se oli peräti mukavaa vaihtelua.
Lauteiden oltua niin massiiviset olisi toivonut näkevänsä vähän enemmän liikettä koko lavan leveyssuunnassa, edes itse showmieheltä. Lavan edustalle oli rakennettu puoliympyrän muotoinen jatke, mutta kertaakaan sille ei astunut kukaan. Tosin tälle löytyi loppujen lopuksi selityskin: vuonna 2011 Suomessa Jon Bon Jovi rikkoi polvensa liukkaalla lavalla ja totesi arastelevansa lavanjatkeelle menemistä.
Vaikka lavalla ei nähty ihmeempiä yllätyksiä, stadionin tunnelma oli koko lähes kolmituntisen keikan ajan mitä mainioin. Oli häkellyttävää nähdä, miten periaatteessa vähin elein Jon Bon Jovi sai koko kenttäyleisön mukaan. 27 kappaleen settilistan varsinaisia tunnelmannostattajia olivat ne klassisimmat hittikappaleet, ja varsinkin Runaway keikan alkutaipaleella räjäytti tunnelman. Ennen ensimmäistä encoreosuutta – joita oli peräti kolme – soitettu ekstrapitkä Bad Medicine sisälsi pienen otteen The Doorsin biisistä Roadhouse Blues. Konsertin viimeisenä kappaleena kuultu Always oli omiaan auringonlaskun aikaan ja saattamaan osan ihmisistä, jotka eivät halunneet jäädä väentungokseen, pois stadionilta.
Bon Jovi -settilista:
That’s What the Water Made Me
You Give Love a Bad Name
Born to Be My Baby
Raise Your Hands
Lost Highway
Captain Crash & the Beauty Queen From Mars
It’s My Life
Because We Can
What About Now
Runaway
We Got It Going On
Keep the Faith
(You Want to) Make a Memory
Someday I’ll Be Saturday Night
Last Man Standing
We Weren’t Born to Follow
Who Says You Can’t Go Home
I’ll Sleep When I’m Dead
Bad Medicine
Encore 1:
In These Arms
Wanted Dead or Alive
Have a Nice Day
Livin’ on a Prayer
Encore 2:
I’m With You
What’s Left of Me
Encore 3:
These Days
Always
