Yksi suomalaisen metallin äänekkäimmistä vastaanpanijoista, Oulusta muinoin valtakunnan etelään valunut Mika Luttinen on tulitellut IN-rynkyllään pitkän uransa myöhemmissä vaiheissa varsin harvakseltaan. Käsillä on seitsemän vuoden sisään vasta kolmas Impukka-pitkäsoitto, mutta lopulta kansa saa mitä tilaa – tai ainakin mitä ansaitsee.
Kahdennellatoista Vigorous and Liberating Death -albumillaan (ilm. 14.4.) äärimetallilegenda soi ennen muuta punkisti. Biisit penetroituvat tärykalvoihin rivakoissa tempoissa ja modernia teflonia halveksuvan luomusoundin saattelemana. Ainakin meikäläisen päädyssä toimintatapa on mieluisa.
Otsikkonsa mukaisesti kuolemasta teemansa nappaava, suomalaisen yhteiskunnan alennustilaankin talikkonsa iskevä levy purskii sappeaan reilun puolen tunnin mittansa ilman kakomista. Melodiallakin on kalmankarkeloissa sen verran sijaa, että arkku saa pehmusteet. Useamman rallin mittaan huomaa pollansa nykivän toimisto-oloissakin, mikä on aina suhteellisen lupaava merkki.
Impaledista ja Luttisesta saa olla ihan mitä mieltä haluaa, mutta bändin täydellisen muista piittaamatonta asennetta ei voi olla arvostamatta. Vielä kun kolmas vanha paha, bändin entinen basisti Taneli Jarva on palannut ympyröihin levyn musiikkiin kuin kranaatti hanuriin sopivalla kansimaalauksellaan, virne on varmasti riittävän vittumainen.
Levyn nimibiisin voi kuunnella tätä kautta.
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin.