Jos Cathedralin edellinen älppäri, vahvasti psykedeliavaikutteinen The Guessing Game (2010) oli kuin loikka haudasta kukkakedolle, nyt suuntana on taas maan multa – eikä ainoastaan siinä mielessä, että kyseessä on kolmatta vuosikymmentä toimineen brittiveteraanin viimeinen levytys.
Muutama hassu duurisoinnuntynkä raidoilta raikaa, mutta muutoin meininki makaa milteipä kautta levyn kuuden jalan syvyydessä. Tempoiltaan doomin ja sludgen välimaastossa makaava levy ikään kuin toteaa tämän tästä, niin tekstein kuin sävelin, että se oli siinä. Uskottava kai tuo on.
Raskas, rujo ja rupinen The Last Spire kuulostaa loppupeleissä juurikin siltä, miltä Cathedralin viimeisen levyn pitää. Kaipaamaan jäävät: Matti ja Inferno.
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin.