Tästä kiekosta tulee todennäköisesti sanomista.
Jos Watainin melodiarikkaampi, vaikutteita levy levyltä enemmän mustan paahteen ulkopuolelta repinyt musisointi on alkanut parilla viime julkaisulla sylettää, nyt saattaa irrota jo makkaranpalasia.
Tokihan Dissection-asentoinen paiskominen on edelleen läsnä, ajoittain vahvastikin, mutta ruotsalaiset harovat (osin Kuopiossa tallennetulla) vitoslevyllään välillä sen verran kauas juuriltaan, että muutosvastainen fani on varmasti ihmeissään.
Levyn puolivälin They Rode On irtautuu puhtaine lauluineen ja naislaulukuorrutteineen pisimmälle totutuista perustuksista: kyseessä voisi olla ihan hyvin Tiamatin balladi! Jatkossa kuullaan esimerkiksi espanjalaiskitaraa ja itämaisten kielten näppäilyä, ja vaikka moiset mausteet ovat kokonaisuudessa toki sinällään pienessä roolissa, tässä kontekstissa ne kasvavat melkoisiin korkeuksiin.
Joukoistamme on kantautunut vastalauseita (luonnehdintana mm. ”steriili, laiska ja hengetön”) jo parinkin soturin suusta, mutta meikähipille meininki tuntuisi uppoavan varsin mukavasti. Saattaapa olla, että tässä on albumi, joka tulee kasvamaan ajan kanssa. Kulutetaan kumpaakin ja katsotaan.
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin.