Torture Killer esittää simppeliä musiikkia mutta on ymmärtänyt pikanttien mausteiden merkityksen. Keskitempokuolometallistien neloskiekko kiertää lisää makua kyljysten pintaan. Ennestään tuttujen melodiatuikahdusten lisäksi albumilla näyttäytyy ennenkuulumattoman laaja biisirakenteellinen kirjo.
Siis ennenkuulumattoman Torture Killer -janalla. Lausuma ei tarkoita, että bändi olisi istunut viime vuodet metallimatematiikantunneilla, kyllä musiikkinsa on nytkin valtaosin suoraa murjomista. Groovaavasta peruspaalutuksesta vain otetaan hieman entistä pidempiä sivuloikkia.
Torture Killer on muuttunut, muttei niin rajusti, että fanien tarvitsisi hylätä tai ripuloida alan foorumeille. Ei sillä, etteikö tällä saisi mahankin sekaisin.
Toimii.
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin.