BLOGI: Star One – Victim of the Modern Age (ilm. 3.11.)

12.10.2010
Kuva: Hollantilaisjermu Arjen Lucassenin tekemisiä ei juuri pääse moittimaan, eikä pilkkakirveestä irtoa huitaisuja nytkään. Star One -projektin Space Metal -debyyttiä kahdeksan vuoden perästä seuraava Victim of the Modern Age on monipuolinen kattaus melodista metallia. Star One ei ole niin proge kuin vaikkapa saman miehen Ayreon, mutta mihinpä tiikeri raidoistaan ja niin edelleen – kyllä tällä kiemuraisemmankin metalloinnin ystävät tyydytetään. Solistinelikko Russell Allen, Damian Wilson, Dan Swanö ja Floor Jansen hoitaa tehtävänsä moitteetta, ajoittain jopa kerrassaan herkullisesti, ja soittopuoli on totta kai yhtä sujuvuutta. Silti Star Onen sydämenä pamppailee vahva biisimateriaali, jonka kontrasti kantaa yllättävästäkin raskaudesta balladiherkistelyyn tyylikkäästi. Ja kun tilkkeenä on aimo annos 70s-perushevirytyytystä, varttuneempikin patu nyökkäilee syvään. Kiitokset myös siitä, että levy kestää kaikkine massiivisuuksineen ”vain” 53 minuuttia. Ähky ei pääse yllättämään. Paljon saa tehdä, jos kampeaa Arjenin tänä vuonna lajityyppinsä paalupaikalta. - riekin matti Levyn arvostelu 5.11. ilmestyvässä Infernossa.


Hollantilaisjermu Arjen Lucassenin tekemisiä ei juuri pääse moittimaan, eikä pilkkakirveestä irtoa huitaisuja nytkään.

Star One -projektin Space Metal -debyyttiä kahdeksan vuoden perästä seuraava Victim of the Modern Age on monipuolinen kattaus melodista metallia. Star One ei ole niin proge kuin vaikkapa saman miehen Ayreon, mutta mihinpä tiikeri raidoistaan ja niin edelleen – kyllä tällä kiemuraisemmankin metalloinnin ystävät tyydytetään.

Solistinelikko Russell Allen, Damian Wilson, Dan Swanö ja Floor Jansen hoitaa tehtävänsä moitteetta, ajoittain jopa kerrassaan herkullisesti, ja soittopuoli on totta kai yhtä sujuvuutta.

Silti Star Onen sydämenä pamppailee vahva biisimateriaali, jonka kontrasti kantaa yllättävästäkin raskaudesta balladiherkistelyyn tyylikkäästi. Ja kun tilkkeenä on aimo annos 70s-perushevirytyytystä, varttuneempikin patu nyökkäilee syvään. Kiitokset myös siitä, että levy kestää kaikkine massiivisuuksineen ”vain” 53 minuuttia. Ähky ei pääse yllättämään.

Paljon saa tehdä, jos kampeaa Arjenin tänä vuonna lajityyppinsä paalupaikalta.

– riekin matti

Levyn arvostelu 5.11. ilmestyvässä Infernossa.