Nyt hukutaan matalaan ojaan.
Siinä missä ruotsalainen Sparzanza on esitellyt aiemmilla albumeillaan lupaavia otteita stonerinsekaisen hard rockin parissa, nyt eetteri vie ja bändi vikisee.
Tuntuu kuin bändin viidennen albumin ainoa funktio olisi päästä soimaan maailman radiorockeissa. Sen jokaisen biisiin on ladattu tarttuviksi suunniteltuja kertosäkeitä, jotka onnistuvat lähinnä vain vituttamaan, ja varsin runsas jenkkiemohenkisyys vie tuhkatkin pesästä. Parhaimmillaankin bändi onnistuu kuulostamaan hämmästyttävän tekorankalta.
Okei, takana on vain pari kuuntelua, mutta ei tämä tästä sen kummemmaksi muutu. Eipä muuta kuin hyvästi.
– riekin matti
Levy arvostellaan 25.2. ilmestyvässä Infernossa.