Nykymusiikkimaailma on sellainen paikka, ettei täällä pärjää kuin perkeleen kovilla panoksilla.
Mikäpä olisikaan mukavampaa kuin kehua Type O Negativesta tuttujen Kenny Hickeyn ja Johnny Kellyn edesottamukset maasta taivaisiin, mutta eipä nyt pysty.
”Brooklyn doomia” (= koko lailla genrepoliittisesti sen kummemmin määrittymätöntä raskasta riffirockia) soittava Seventh Void on ihan ookoo bändi, mutta tässä yhteydessä se ei riitä mihinkään.
Kun taustalla on yksi suurimmista ja komeimmista raskasrockyhtyeistä kuunaan, hemmojen tekemiset vertautuvat armotta menneisiin – minkäs näille ihmisaivoille mahtaa –, ja siinä pelissä Seventh Void tipahtaa kanveesiin alta aikayksikön.
Levy ei ole paska, mutta jos sen olisi tehnyt joku entuudestaan tuntemattomista jormista kasattu joukkio, sille ei uhrattaisi ajatustakaan. Kertonee tarvittavan.
– riekin matti