Olette mahdollisesti kuulleet albumin sinkkuna julkaistun euroviisukertsisen nimibiisin. Älkää antako mokoman häiritä, kipale on ehkäpä levyn heikoin. Heti kakkospaikalta starttaava Decadence pistää palaset oikeaan järjestykseen: roisilla kitarariffillä varustettu biisi ampaisee lentoon vaivatta, ja Suburban Triben kulta-aikojen melodiaherkuista muistuttava kertosäe hoitaa loput. Toimii.
Jyväskyläläisyhtyeen vahvuudet piilevät juurikin mainitun kaltaisissa, raisua raskasrockia ja hivelevää melodiaa yhdistelevissä ralleissa. 35-minuuttisen levyn vahvuudesta noin puolet on ässäkamaa, lopusta joutuu diggailemaan enemmän puurtaen. Etenkin voimametallisimmillaan Random Eyes vaipuu suotta keskinkertaisuuteen.
Tykkään nokkamies Christian Palinin putipuhtaan ja raspin välimaastosta löytyvästä äänestä, mutta muutamin paikoin mies tuntuu seikkailevan rajoillaan. Hairahdukset ovat kuitenkin varsin pieniä, ja kaipa tuo on nykyaikana vain asiaa, että touhu elää.
Pari ekaa Randomia on kuulematta, mutta kolmosen perusteella yhtyettä saattaa suositella melodisen raskasrockin kavereille laajalla skaalalla. Jos bändi keskittyy jatkossa vahvuuksiinsa, siltä voi pullahtaa vaikka mitä.
– riekin matti
Levy arvostellaan 17.6. ilmestyvässä Infernossa.