Oulun Poisonblack esitteli rokkaavamman tyylinsä A Dead Heavy Day -levyllä (2008), joka keräsi ristiriitaisia arvioita mutta pelasi mielestäni parhaimmillaan (=”ouluimmillaan”) hiivatin komeasti.
Viimevuotinen Of Rust and Bones taivutti rokkaavuuden entistä enemmän Amerikan (ja Zakk Wylden, ikävä kyllä) malliin, ja levy jäi parista hienosta itsemurharallista huolimatta tässä kolossa vähälle käytölle.
Edeltäjäänsä astetta tai paria raikkaammin soiva Drive vaikuttaisi olevan ensitutustelujen perusteella vähän kuin ristisiitos mainituista ja sijoittuvan laadussakin näiden väliin. Kitarat murisevat jenkkimalliin ja Senarit muistuvat mieleen useammassakin kertosäkeessä, mutta kumpikaan puolista ei saa liikaa valtaa.
Mitään uutta ja urheaa Ville Laihialan partio ei esittele, mutta jos ei ole tarviskaan, levyn uskoisi toimivan takuulla.
– riekin matti
Levy arvostellaan 21.4. ilmestyvässä Infernossa.