Hateform-debyytti Dominance (2008) maalasi kovia odotuksia verenpuna pensselissä. Vaan mites käy turkulaisilta (plus tamperelaiselta) rokkenroll, kun päästään lukuun kaksi?
Laskien pois, että yllätysmomenttia ei ole enää senkään vertaa kuin esikoisella (bändihän oli vakuuttanut tuolloin jo demoillaan): oikein hyvin. Hateformin suksi ei lipsu, ja levyssään riittää pureskeltavaa useammankin punkkupullon mitalle.
Origins of Plague ei osu silmien väliin kerralla. Itse asiassa se tuntuu parilla ensi kuuntelulla yhdeltä jumalattomalta biisimöhkäleeltä, josta ei meinaa lohjeta pienempiä kimpaleita oikein millään. Parit kuulot lisää, ja johan alkaa irrota.
Hateformilla on ihailtava taito tehdä metallimusiikkia, joka on ennen muuta sitä itseään, metallimusiikkia. Yhteen genrelootaan bändi ei mahdu, ja kun vaikutevalikoimaa – mm. death, speed, thrash, melo ja proge – käydään läpi tyylitajulla ja hurjalla intensiteetillä, sällien vapaasta mielestä voi olla vain mielissään. Souditkin purevat ei-niin-puunatussa mallissaan oikein mukavasti, joten mikäs tässä. Antaa purra vain.
Kun Hateform näyttää Non Compos Mentis -biisissä, kuinka sitä metallikitaraa rapsutetaan, hymy on takaraivossa. Sekinhän jo riittää?
– riekin matti
Levyn arvostelu 5.11. ilmestyvässä Infernossa.