Tämä powerin rajamailla häilyvä perushevi se ei ole varsinaisesti meikän leipälaji. Kreikan Firewind onkin yksi niistä harvoista ryhmistä, joille tulee nostettua pyyteettömästi peukkua.
Edellinen levynsä Premonition (2008) oli parhaimmillaan vallan tarraava tapaus, ja vaikkei uutukainen tunnu aivan samanlaiselta koukkuvarastolta, kyllähän tätä surutta pyörittää.
Vuoroin menevissä ja tunteellisissa biiseissä on skenen keskiarvosta poiketen tuoreenoloista, kliseitä väistelevää ideaa. Mestari Dion jättämää aukkoa parhaansa mukaan täyttävä Apollo Papathanasio puolestaan on yksi touhun kovimpia äänihuuliniekkoja. Jo näillä eväksin mennään pitkälle.
Levy on kymmenisen minuuttia liian pitkä, ja välillä lipsahdetaan tolkuttoman tilutuksenkin puolelle. Firewind on silti poweria hälle, joka ei pidä powerista.
– riekin matti
Levyn arvostelu 5.11. ilmestyvässä Infernossa.