Kun isot pojat kuuntelivat ranskalais-suomalaisen Deathspell Omegan ensimmäisiä kiekkoja ja kehuivat niitä viitat niskoissa maasta helvettiin, minä pyörittelin jotain Blue Öyster Cultin pallotukkalevyä.
No, ehtiihän bändiä pistellä pykälään myöhemminkin, ja ainakin uusimpien säveltensä perusteella myös aiempi tuotanto ansaitsee haltuunoton.
Vitoslevy Paracletus on tyylikäs ja aidonoloisesti nyrjähtänyt pakkaus avantgardistista mustaa metallia. Siinä missä esimerkiksi Mayhemin äkkivääriä sfäärejä tavoitellut Ordo Ad Chao (2007) kompastui heppoiseen biisimateriaaliin, Paracletusin kappaleissa on oikeasti pintaa johon tarttua. Kaaos on erittäin hallittu. Skaala liikkuu janalla uhkaava–kaunis.
Moninurkkainen levy kaappaa helposti mukaansa, eikä tiedossa ole mikään maitokauppareissu. Jos Sonic Youth alkaisi soittaa äärimetallia, musiikillinen lopputulos voisi olla jotain tällaista.
Vaikka toiveissa lienee maailmanloppu, jotenkin tässä musiikissa soi tulevaisuus.
– riekin matti
Levyn arvostelu 5.11. ilmestyneessä Infernossa.