Lihaisan miesstatuksen omaavan Kirk Windsteinin johtama sludgebändi Crowbar on totisesti nimensä mukainen. Tämä tuli hokattua viimeistään viime kesän Tuskassa, kun ukko lateli menemään sellaisia säveliä, että niistä raskasta ilmaa sai aukoa sorkkaraudalla.
Miltei päivälleen kuusi vuotta edellisen Lifedblood for the Downtrodden -platan perään ilmestyvä uutuuslevy ei aiheuta informaatioähkyä – sitähän tämä on mitä pitääkin. Painavaa moukarointia, jonka helmoissa ei aurinko paljon paistele. Windstein ärisee ja karjuu kuin hiilihanko persiissä, mutta herkkyydellekin on pedattu sijansa. Turha kai sanoa, että herkistely on varsin äijämallista.
Parikymmentä vuotta levyttäneen Crowbarin teoksissa on miltei poikkeuksetta sitä vikaa, että louhiminen kääntyy jossain vaiheessa tylsäksi. Niin hienosti kuin painostavanjunnaava musiikkinsa parhaimmillaan toimiikin, Sever the Wicked Hand ei tuntuisi tekevän poikkeusta kaavaan. Jossain vaiheessa levyä mielenkiinto vain lopahtaa. Tai sitten olen kuunnellut tätä aivan liian hiljaa.
Oli miten oli, Crowbaria ei voi eikä saa olla fanittamatta. Kuuntelee sitten vaikka paloissa.
– riekin matti
Levy arvostellaan 28.1. ilmestyvässä Infernossa.