Porilainen pitkän linjan kummajaisrykmentti Circle lienee ainoa 1970–80-lukujen englantilaiseen heavyyn nojaava yhtye, josta popparinkin on lupa tykätä.
Uusi levynsä on saanut huumaantuneita arvosteluja pitkin rocklehdistöä, ja ”piirien” yleinen mielipide on vahvasti yhtyeen takana. Vaan mikäs siinä, konsensuksen hyväksymä varasuunnitelma lienee paikallaan, jos ei kehtaa tunnustaa diggaavansa Iron Maidenia. Uriah Heepistä nyt puhumattakaan.
No okei, ei kai se ole näin yksinkertaista.
”Totuus” on, että Rautatie on poikkeuksellisen hyvä levy. Siinä on riittävästi näkemystä, hulluutta ja nyrjähtäneisyyttä viihtymiseen, ja kaikesta huomaa, että Circle tekee musiikkiaan rakkaudella. Toisekseen, Rautatie on myös paljon muuta kuin heavyä. Se hämyilee ja progeilee melkeinpä samassa suhteessa niittivöiden kilistelyn kanssa.
Aika näyttää, jäävätkö Rätön, Lehtisalon ja kumppanien ”NWoFHM”-tekemiset elämään samoin kuin Kimmo Kuusniemen ja kaverien hommelit miltei kolme vuosikymmentä aiemmin. Hengessä on joka tapauksessa paljon samaa.
– riekin matti
Levy on arvosteltu 5.11. ilmestyneessä Infernossa.