Burzumin viimevuotinen paluualbumi, Infernon tekijöiden vuosiäänestyksen voittanut Belus oli simppeli pelinjatko, joka meni tiukasti asian ytimeen eikä rönsyillyt turhia. Nyt touhu saa uusia, pehmeämpiä värejä.
Varg Vikernesin kähinäinen raakunta saa kaverikseen puhdasta tulkintaa, ja monien Fallenin kappaleiden päällä kasvaa ilmiselviä popkukkasia. Mitäpä mahtaisikaan Vargin soittimesta löytyä tupatarkastuksessa?
Soundinsa mieluummin heavyn aamunkoitosta kuin sen lopunajoista hakeva Fallen ei kuulosta maailman pahimman black metal -tekijän ilkeältä levyltä. Sen voi panna soimaan ensimmäiseksi aamulla. Se synnyttää ajoittain jopa hellyttävän vaikutelman, joka saattaa tosin saada uusia ulottuvuuksia lyriikoiden ymmärtämisen myötä. Valitettavasti blogistinne taitaa norjaa vain satunnaisesti yöelämässä.
Vaikka hellyyden yhdistäminen Burzumiin tuntuu näin kirjoitettuna hullulta, soidessaan yhtälö on luonnollisen oloinen. Ehkäpä Varg on neljääkymppiä lähestyessään vain ja ainoastaan oma itsensä.
En tiedä lopullisemmista tehoista, mutta muutaman kuuntelun perusteella Fallen näyttäisi iskevän minuun Belusta kovemmin.
– riekin matti
Levy arvostellaan 25.2. ilmestyvässä Infernossa.